maanantai 25. marraskuuta 2013

Porin Marraskarhu

Lauantaina ammuttiin Porissa perinteinen Marraskarhu, eli 18m kierros pudotuskierroksilla höystettynä.

Valmistautuminen kisaan oli tapahtunut kahden edellisen viikon aikana, jolloin lisäsin treenimäärää normaalista 1-2 kertaa viikossa 3-4 kertaan. Lähtökohdat kisaan olivat kohdallaan, koska treeneissä kalibroitu amuntakunnon kestävyys oli hilattu aina 20-30 minuutin mittaiseksi. Siinä mielessä noin kahdeksan tunnin kisapäivään oli turvallista lähteä.

Lähdin ajelemaan kohti Poria kotoa aamupalan päälle noin seiskalta ja päädyin perille noin 20 minuuttia vaille kymmenen, joka antoi hyvin aikaa kamojen kasailuun ja välinetarkastukseen ennen lämmittelyammunnan alkua. Joku Porilainen oli tosin loppuajomatkalle keksinyt jäädyttää kaikki tienpinnat aivan kiiltäviksi, joten kaupungin läpi ajo tapahtui huopatossumetodeja käyttäen.

Lämmittelyammunta alkoi ihan mukavasti. Oikeastaan kolmasosa nuolista osui hyvin, eli kaikista kolmesta lämmittelysarjasta kolmessa vuorossa ammuttuna jäi kolmen nuolen osalta ihan kiva fiilis. Hallin valot olivat jälleen hyvät, vaikka jyvä ei syttynytkään loistamaan.

Ensimmäisellä puoliskolla oli havaittavissa pientä degeneraatiota suorituksissa kolmannelle nuolelle, niillä sarjoilla joissa lepoaika edellisestä sarjasta oli hieman lyhyempi. Kolmessa vuorossa ampuminen sopi siis pohjakuntoon enemmän kuin hyvin. Ensimmäiseltä puolikkaalta sain kasaan 283 pistettä, joka ei nyt aivan päätä huimannut, varsinkaan suhteutettuna sisä MM:ien A-rajaan, mutta oli toisaalta olosuhteisiin nähden hyvä tulos.

Ennen toista puolikasta vetäsin naamaan toisen reissumiehen, joka vetäisi verenkierron omituisesti mahaan. Oikeastaan koko toinen puolikas tuli ammuttua maailman hieman keinuessa. Makailin välillä vuorojen välillä lattialla jalat penkillä, pumpaten lisää verta päähän, mutta olo ei oikeastaan parantunut kuin vasta puolikkaan lopussa. Sain kuitenkin parannettua hieman puolikkaan tulostani ampuen kasaan 284 pistettä.

Alkukisasta siis 567 pistettä kasaan, joka jäi aika kauaksi erinäisistä rajoista.

Matsien alkaessa aloin olla jo melko hyvässä tikissä maailman keinumisen suhteen, joten ammunta sai taas lähteä normaaleista kantimista liikkeelle.
Voitin matseja aina semifinaaliin saakka ja olin melkein jo voittamassa Tekoniemen Antilta finaalipaikkaa tilanteesta 4-0, mutta siihen paikkaan loppuivat energiat kesken. Voimaa ei vain ollut enää yhtään enempää, joten Antti pääsi kuittaamaan lopulta voiton matsista ja pudotti minut pronssiotteluun.

Tankkailin hieman salmiakkia tauolla ennen mitaliottelua, joka palautti hieman voimia ja antoi mahdollisuuden ottaa voitto pronssiottelusta.

Kokonaisuudessaan kisasta voisi sanoa sen että suorituksen malli on melko hyvin kasassa päässä ja lihaksetkin periaatteessa tietävät miten malli pitää toteuttaa. Vähästä treenimäärästä johtuen vain lajivoima ja ammuntakunto on todella maissa, joten hyviä sarjoja sain kasaan todella harvoin. Matseihin sain kuitenkin puristettua itsestäni viimeiset voiman ja suorituksen rippeet kasaan ja kymppi tummui mukavasti.

Sinänsä oli mukava huomata että kyllä minussa vielä pieni voittoatavoitteleva jousiampuja sisällä asustelee, kunhan vain saa raahauduttua muutaman kerran treeneihin ja sitä kautta kisakentälle.

Tämä viikko olisi aikaa treenata muutaman kerran ennen Iittiä, jonne ajattelin mennä vielä kokeilemaan tulosammuntaa tänä vuonna. Katsotaan mihin kuntoon saan itseni siihen mennessä.