Riihimäki 18m - FITA

Matka meni miten meni, ei mitään hulppeita fiiliksiä.
Matkamusiikkikaan ei hirveästi innostanut.

Olin kisapaikalla hyvissä ajoin joten kerkesin mukavasti laittaa vehkeet kasaan, tarkastuttaa instrumentit ja käydä juomassa kupin teetä patongin kera.
Kun lämmittelyammunnat vihdoin alkoivat huomasin että minulla oli suuria ongelmia osua yhtään mihinkään. Suurin ongelma tuntui olevan valaistus jonka heikkoudesta johtuen tuntui että tähtäimen rengas (jyväähän en käytä) tuntui häviävän näkyvistä utuiseksi joksikin ja hyvän tähtäinkuvan saaminen oli todella vaikeaa.
Samoin osumat olivat huomattavasti liikaa oikealla joka ilmeisesti myös meni valaistuksen piikkiin, linjaus oli melko hankalaa saada paikalleen.

Tein lämmittelyn aikana säätöjä tähtäimeen ja muun muassa maalasin mustalla tussilla tähtäinrenkaan uudestaan jotta se olisi mahdolisimman musta ja erottuisi paremmin taulua vasten. Samoin käänsin tähtäinrengasta hieman alaspäin johtuen renkaan yläpuolelle muodostuneesta vaaleasta pilvestä joka johtui lähinnä siitä että renkaan laatikon vaalea etuosa pilksisti mustan etureunan takaa ja loi hämärässä vähintäänkin mielenkiintoisen efektin renkaan päälle.

Loppujenlopuksi ensimmäinen puolisko meni melkoisesti metsään. Syynä oli lähinnä se etten uskaltanut lämmittelyn aikana ruuvata tähtäintä tarpeeksi radikaalisti. Toisaalta ensimmäisen puolskon aikana tein pari kertaa ylilyönnin tähtäimen säädön kanssa. Samoin johtuen kaikesta tästä ylimääräisestä aktiviteetista en oikein päässyt hyvään fiilikseen enkä saanut lyötyä paikalleen hyvältätuntuvaa ampuma-asentoa.
Lopulta ensimmäisen puoliskon jälkeen pisteitä kasassa vain onnettomat 271.

Ensimmäisestä puoliskosta sisuuntuneena päätin yrittää keskittyä ammuntaan mahdollisimman hyvin jotta saisin ensimmäisen puoliskon tuloksen pois mielestä. Heti alusta asti toisella puoliskolla oli jälleen oikea fiilis päällä ja jousi tuntui ampuvan sinne minne pitikin. Jossain vaiheessa toista sarjaa päässä alkoi soida Korkkijalka yhtyeen kappale Bonnie Light Horseman joka vielä entuudestaan paransi fiiliksiä.
Lopulta sain kasaan toiselle kierrokselle 282 pistettä johon olin jo olosuhteisiin nähden vähintäänkin tyytyväinen.

Lopputulokseksi sain siis kasaan 553 joka oli tasatulos Tarhalan Vesan kanssa. Onnistuin kuitenkin kaapimaan kasaan 26 kymppiä Vesan 22:ta vasten ja sain kammettua itseni lopputuloksissa pronssipallille.

Loppujenlopuksi kilpailun opetuksena oli että mikäli ammuntaympäristö on hämärä, on ammuntatapahtuma täysin erilainen jo ihan tähtäimen säädöistä varsinaiseen tähtäykseen asti ja vaatii erityistä huomioimista.

Kilpailusta jäi kuitenkin hyvä mieli toisen puoliskon hyvän ammunnan takia ja tottahan toki palkintopallilla on aina mukava tuulettaa :)