keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

Valmisteluja EM-karsintoja varten

Käväsin maanantaina jumpassa hieman herättelemässä paikkoja, teki hyvää.
Eilen sitten ammuntaa. Tajusin hieman paremmin hookingin ajaessani sisään varaläppää jossa oli oberonin sijaan nahkainen sisänahka. Sisänahka teki läpästä niin kitkaisen sormia vastaan että hooking meinasi hävitä kun jännettä pystyi pitämään kiinni perkillä sormityynyillä. Ei mikään ihme ettei varaläpällä meinannut osua.
Vaihdoin otetta jänteellä hieman jämäkämmäksi ja varaläpälläkin alkoi osua sekä pääläpällä niputuskin hieman pieneni.

Tänään tuli vedeltyä kuvitteellisella 90m merkillä nuolia tauluun ihan vaan että saisi asennosta hieman paremmin kiinni. Merkki on vielä hieman epämääräinen koska en ole ampunut 90m matkaa sitten Eerikkilän leirin jolloin merkit olivat muutenkin hieman eri. Merkit on nyt ammuttu molemmilla jousilla niin hyvin kuin ne voi ampua joten välineissä ei pitäisi olla pahemmin vikaa.

Huomenna olisi tarkoitus käydä hoitamassa aamupäivän edestä työvelvoitteita ja sen jälkeen kammeta jollain ilveellä Tampereelle loisimaan illaksi/yöksi jonka jälkeen sitten kimppabussikyyti kohti Luulajaa ja EM-karsintoja. Olemme toivottavasti hyvissä ajoin perjantaina perillä jotta jää aikaa tarkastaa 90m merkki ennen lauantain FITA-kierrosta.

Valmennusjohdolta kun tuli tiukka tavoite 2000 yhteispisteen ampumiseen FITA ja 70m kierrokselta.

Sunnuntain 70m kierroksen ja RoundRobinien jälkeen olisi tarkoitus lentää Luulajasta Tukholmaan ja sieltä Malagaan aloittelemaan treenileiriä.

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Pitkiä matkoja

Matkustelin lauantai-illaksi Tampereelle ampumaan pitkiä matkoja.
Alkuun asento oli melkosen hukassa ja ankkurointikin tuntui väkinäiseltä. Sain ammuttua merkit molemmille jousille jotka olivat 4mm alhaalla edellisestä kerrasta. Oudon paljon.

Sunstaagina sitten hieman pidempi sessio ammunnan parissa. Pientä säätöä jousiin ja merkkien tarkastusta. Merkit pysyivät alavireisinä mutta suoritus parani iltapäivästä paljon. Sain ankkurinkin osumaan paremmin kohdalleen mutta oudon asennon kanssa sählääminen veti paikat hieman loppuun joten en ihan yömyöhään viipynyt luolassa. 90m merkki on hieman hukassa kun ei sitä oikein voi missään ampua ennen Luulajaa mutta se on toisaalta laskettavissa melko lähelle ja toisaalta jos perjantaina olemme ajoissaa paikan päällä, kerkiän tarkastaa merkin siellä.

Mitään hurjaa praktiikkaa ei pitkille matkoille kyllä ole koska tuli keskityttyä sisä-EM:iin. Tosin ei Helsingissä pitkiä matkoja olisi voinutkaan ampua. Täytyy toivoa että ensi viikonlopun EM-karsinnat menevät putkeen Luulajassa.

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Kotiutuminen ja Ruskiksen korkkaaminen

Sunnuntai meni lähinnä pyykkäillessä ja ihmetellessä.
Maanantaina kävin heittämässä jousikamat hallille ja ammuin muutaman sarjan. Oli jähmeän tuntuista.

Tänään varustauduin töiden jälkeen ulkovaatteilla ja painuin jousen kanssa ruskikselle. Ikävä kyllä pääsin paikalle vasta niin myöhään että ammuntalinja 50m matkalta oli jo varjossa. Kävelykin kentällä oli hieman työlästä koska välillä upposi haaroja pyöten lumeen.

Ammuin ensin softcell päällä mutta siitä ei tullut mitään. Jänne napsi kokoajan hihaan. Takki veke ja päällä vain UA:n ColdGear sekä välikerraston paita. Ammunta parani paljon kun ei jänne ottanut hihaan kiinni. Sain viidestäkympistä aika mukavia suorituksia aikaseksi ja nippuakin ilmeni välillä.

Ammuttaessa tuo vaatetus oli hyvä noin yhden asteen kelissä. Ainoastaan lapojen kohdalla huomasi pientä viilenemistä ilmeisesti sen takia että lavat kuitenkin ammunnassa venyttävät paitaa melko paljon. Samoin pienet tuulenpuuskat puhalsivat turhan hyvin läpi joten jotain tuulenpitävää kun saisi tuohon pintaan niin voisi olla ammuttava varustus.

Päädyin vielä hallille ampumaan 18m matkaa koska varpaita alkoi rusalla palella liikaa. Olisi pitänyt laittaa huopapohjalliset kummareihin. Pelkät villasukat eivät olleet tarpeeksi.

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Halli-EM - Perjantain junnukisat ja turismia

Perjantaiaamuna oli oikein mahtava fiilis. Ensimmäinen aamu pitkiin aikoihin ilman edellisen yön painajais-vessakierros yhdistelmää. Aamupalakin maistui oikein hyvältä.

Käytiin hallilla katselemassa hieman junnujen kisailua ja painuttiin tutustumaan Porecin kaupunkia. Yritin toimia jonkinlaisena matkaoppaana kaupunkiin koska se oli jo entuudestaan tuttu. Käytiin siis läpi ne pari nähtävyyttä mitä niemellä on. Suurin pettymys oli että kaupungin ainoa kunnon kahveja keittelevä sivukadun pikkukahvila oli rempassa. Ei siis kunnon kahvia, kele. Päivä meni sitten kävellessä välillä hallille, välillä kaupungille ihmettelemään maailman menoa.

Illassa koko porukka kokoontui jälleen illalliselle joka ainakin allekirjoittaneelle maistui oikein hyvin. Luvassa toinen hyvinnukuttu yö putkeen ilman heräilyjä kuhan vain Georgialaiset pysyvät huoneissaan, ovet kiinni ja hiljaa.

Halli-EM - Torstai ja joukkuekisat

Aamulla olo oli hieman parempi vaikka yö oli jälleen mennyt melko kiireellisissä merkeissä. Sain vihdoin aamupalalla syötyä jotain hieman kiinteämpää joten olo oli hieman parempi aamusta.

Kisapaikalla sitten valmistautuminen joukkuekisaan. Vaikka maha oli sekaisin ja pari pikavisiittiä tulikin suoritettua, saatiin hyvä fiilin aikaseksi harjoitusammunnoissa kisaa varten.

Joukkuekisa lähti rullaamaan oikein mukavasti. Jokainen joukkueen jäsen ampu ripeästi eikä mitään ongelmia ajan suhteen ollut. Meille jäi kisassa noin se 20-25 sekuntia aikaa yli kuin mitä harjoituksissa oli jäänyt. Fiilis ammunnan aikana oli hyvä. Toinen tai kolmas sarja oli ainoa jolla selvästi joukkueena hieman jähmetyimme jolla hävisimme muutaman pisteen mutta saimme kasattua itsemme loistavaan loppukiriin psyykaten toisiamme oikein olan takaa. Ikävä kyllä Ranska oli (taas) parempi ja vei voiton ottelusta muutamalla pisteellä. Fiilis oli kuitenkin hyvä.

Joukkuekisan jälkeen olikin sitten vuorossa henkilökohtaiset pudotukset.
Hieman tyhjentelyä väliin ja ampumaan pudotuksia. Pidin saman idean mielessä kuin alkukisan aikana suorituksen suhteen eli täydellisen nollauksen ja sain kisassa hyvä sarjoja lähtemään tauluun poislukien kolmas sarja. Ensimmäisten sarjojen kolmansilla nuolilla oli jo havaittavissa voimien loppumista mutta kolmannella sarjalla iski vain stoppi päälle. Ei vain puhti enää riittänyt. Ammuttuani kolmanteen sarjaan kaksi ysiä ja kasin alkoi kuitenkin ottaa pannuun niin paljon että sain rutistettua vielä hyvän viimeisen sarjan. Ottelun jälkeen oli kyllä takki tyhjänä. Se että nelisen vuorokautta vain poistaa nestettä kropasta samalla saamatta ruokaa sisään oli vain liian kova isku tuohon väliin. Jossain vaiheessa vain puhti loppui, ikävä kyllä se tapahtui ensimmäsessä ottelussa jonka johdosta putosin alkukilpailun seitsemänneltä sijalta ensimmäisen pudotuskierroksen pohjamutiin varsinkin kun ottelusta sain kasaan vain 113 pistettä.

Fiilikset henkilökohtaisesta kisasta alkukisan suhteen olivat briljantit, sanoin kuin joukkuekisankin suhteen vaikka hävisimme ottelun. Henkilökohtaisen pudotuksen johdosta jäi jotain hampaankoloon. Minulla oli mahdollisuuden korkeammalle kisassa mutten vain pystynyt siihen typerän mahataudin takia.

Lounas hotellilla meni alas jo paljon paremmin ja illallisella meni jo about normaaliin tahtiin ruokaa alas.

Halli-EM - Keskiviikko ja henkilökohtainen kisa

Aamulla jälleen vähintäänkin p-mäinen olo. Mikään neste ei pysynyt sisällä vaan tuntui että kurkusta alas ja ulos oli suora putki. Aamupalalla sain jälleen hieman teetä ja leipää alas.

Henkilökohtaisiin kisoihin sitten kaikki mahdollinen troppi päällä eli sakemannin tipat ja Suomen käsikauppalääkkeet. Sain jollain ilveellä ammuttua lämmittelyt kunnialla ennenkuin pitäi taas mennä. Kerkesin takaisin ampumaan kisaa ja jostrain kumman systä sain nuolia tungettua keskelle kymppiä aivan tolkuttomaan tahtiin. Ensimmäisen puoliskon jälkeen olin vissiin kakkosena tai jotai, en kerennyt oikein tarkastelemaan kun piti vaihteeksi mennä. Toinen kierros alkoi hieman alavireisemmin johtuen siitä että alkoi jostain syystä miettimään suoritusta läpi ampuessa. Sain kuitenkin ensimmäisen puoliskon meiningistä kiinni pyyhkimällä pään tyhjäksi ja vaan ampuen jolla sain pelastettua itselleni melko uskomattoman sijoituksen olotilan huomioonottaen. Tarkastin taululta että olin vissiin seitsemäntenä tai kahdeksantena juostessani kohti hotelli helpotusta.

Kisan jälkeen pikku torkuille huoneeseen jonka jälkeen illalliselle joka koostui tällä kertaa muutamasta lusikallisesta soppaa. Illallisen jälkeen unta sekä valmistautuminen jälleen yhteen painajaismaisen hektiseen yöhön.

Halli-EM - Tiistai ja viralliset harjoitukset

Olo aamulla oli tuskaisen heikko mutta kampesin kuitenkin aamupalalle.
Aamupalalla ei pahemin muuta tullut vedettyä kuin kuyppi vihreää teetä runsaalla sokerilla ja pala leipää.

Pahempia muistikuvia ei ollut siitä vaihtuiko tuhjentäminen tässä vaihteessa alapainotteiseksi. Ilmeisesti vaihtui koska en muista tyhjentäneeni hallilla yläpään kautta.
Ilmeisesti Saksalaisen lääkärin määräämät pahoinvointitipat auttoivat ja tyhjentäminen oli muuttunut yksipuoliseksi.

Sain ammuttua muutaman nuolen sekä saimme hieman treenattua joukkuetta. Mitään hirveän jatkuvaa treeniä ei saanut aikaan koska sanitettitilat kutsuivat melko montakertaa. treenin aikana.

Illalla sain syötyä hieman keittoa ja yö meni jälleen puolisen tunnin pätkissä. Taisin hieman oksennellakin huvikseni kun unohdin otaa tippoja väärävälein. Olo oli erittäin kurja.

Halli-EM:t - Matkapäivä

Sunnuntaina viimeiset treenit. Hieman joukkuetta hallilla ja pizzaa hallin lähibaarissa.
Lopulta kotiin pakkailemaan viimeisiä roippeita kasseihin. Noin kahdeksan aikaan illalla alkoi mahassa sitten murista. Lopputuloksena olikin sitten melkoinen myräkkä joka johti täydelliseen tyhjennysharjoitukseen molemmista päistä. Hienoa, ajattelin.

Sain sullottua putkikassiin välttämättömimmät sekä selkäreppuun hieman käsimatkatavaraa, sitten petiin. Yö meni mukavasti heräillen puolisen tunnin välein vessakäynnille välillä heräten vessan lattialta. Sain nukuttua muutaman hajanaisen tunnin ennenkuin oli jo maanantaiaamu ja Vesa soitteli melkein pihalta että pitäisi olla menossa kentälle päin. Sain juuri ja juuri käytyä tyhjennysharjoitusten välissä pikasuihkussa ja miettimään siinä välissä pitäisikö suosiolla jäädä kotiin potemaan, sen verran kurja olo oli.

Lähdin kuitenkin matkaan. Vesan kyydistä on hajanaisia muistikuvia lähikaupan muovikassin pohjalta. Lentokentällä sitten muistikuvat keskittyivät erinäisiin lentokenttien vessoihin. Lentokoneessa teki hieman tiukkaa istua penkissä nousun ajan varsinkin kun lähtö viivästyi parisenkymmentä minuuttia. Kiroilin siinä vaiheessa hiljaa mielessäni muutamaan otteeseen hallin lähibaarinpitäjän alimpaan helvettiin.

Lennon ajalta muistikuvat ovatkin sitten lähinnä asennonvaihtamisia lentokoneen saniteettitiloissa kohti Frankfurtia sekä lentoemojen huolestuneita kyselyitä siitä olenko oikeasti tarpeeksi tajuissani lentämään. Emot olivat ystävällisiä ja lykkäsivät välillä jotain juotavaa käteen kun pääni vahingossa pilkisti vessasta ulos.

Frankfurtia lähetyessämme sitten yksi emo ehdotteli josko minun pitäisi nähdä joku lääkäri olotilani suhteen johon suostuin, olo oli niin kurja etten uskonut rehellisesti selviäväni neljää tuntia Frankfurtissa, seuraavaa yli tunnin jatkolentoa saatika sitten viimeisintä kolmen, neljän tunnin bussimatkaa Kroatian vuoriston läpi Poreciin.

Seuraavaksi minua sitten kuskattiinkin koneesta laskeutumisen jälkeen rullatuolilla kohti lääkärin vastaanottoa. Lekuri lähinnä kyseli miten kauan olotilaa oli jatkunut, onko neste pysynyt sisällä ja mittasi kuumeen. Koska homma oli jatkunut jo 18h ja minulla oli ilmeisesti kuumetta eikä neste pysynyt sisällä kummankaan pään pidättelemänä, päätti lekuri iskeä minuun sitten tipan kiinni ja laski tunnissa puolisentoista litraa suoraan suoneen. Mukaan vissiin livahti jotain troppia joka autti hieman keskivartalon kouristeluihin. Parisen nappiakin tuli issiin otettua.

Jatkolennollekin kerkesin viime tipassa Lufthansan priorityservicen kyyditsemänä, tällä kertaa tosin sähköautolla hurjastellen. Lufthansalle siis täydet propsit homman hoitamisesta.

Jatkolento meni hieman paremmin mutta pala kurkussa ei vain laskeutunut jonka johdosta vietin aikani lähinnä taas vessassa pykien mitään aikaansaamatta tosin. Laskeutumisen aikana onneksi sain vihdoin aikaseksi jotain Lufthansan siniseen pussiin lentoemojen iloksi.

Bussikyyti lähti suhteellisen ripeästi liikkeelle lennon jälkeen mutta matkan ajalta ei pahemmin muistikuvia ole. Vietin matkan lähinnä horroksessa yrittäen pitää vatsani kontrollissa. Perille päästyämme painuin suoraan huoneeseen ja sänkyyn. Yö meni tasaisin väliajoin herätessä ja vieraillessa vessassa. Itseasiassa mmelko mielenkiintoista että vatsataudissa heräämiseen liittyy selkeästi se että herääminen tapahtuu jonkin painajaismaisen tilanteen kautta. Ilmeisesti alitajunta yrittää saada tarpeeksi kovan herätyksen aikaseksi että kerkiää vessaan suhteellisen tajuissaan. Tosin siitä syystä yö oli melkoisen hektinen.

keskiviikko 10. maaliskuuta 2010

Mukava reeni

Ensialkuun testailin millaiseksi sinisen jousen kahva oli muodostunut kovetuttuaan eilisen paklaamisen seurauksena. Tuli itseassa melko identtinen heittämällä harmaan jousen kahvan kanssa. Kahvasta tuli hieman lyhyempi muttei kuitenkaan liian lyhyt joten kahvaote ei muuttunut lainkaan. Gripit ympärille ja ampumaan.

Ammuin vuorotellen sinistä ja harmaata jousta ja molemmat tuntuivat hyviltä ampua. Osumat olivat mukavasti 58 kieppeillä pystyspottiin. Lopetin treenit sitten kun tuntui siltä että piti lopettaa.

Läppää ja muuta

Torstaina piti käydä circuitissa mutta olivat mokomat muuttaneet aikataulua joten jouduin hyppäämään Power Training tunnille. Ihan mukavaa vaihtelua tuo. Ideana oli tehdä välillä sykettä nostavia steppejä ja väliin sitten levypainoilla/tangolla enemmän lihasvoimaa. Tunti oli muuten ok mutta ohjaaja hieman sääti taustamusan kanssa josta tuli pieniä ylimääräisiä pausseja toimintaan.

Perjantaina normitreeni. Viikonloppuna sitten kokeilin vaihteeksi silmälapulla ampumista. Näin tähtäimen ja jänteen hyvin ja osumatkin tuntuivat hakevan mukavasti keskelle. Maanantaina sitten kun kokeilin jälleen läppää, ei osumista ollut tietoakaan. Voipi johtua valon määrästä. Viikonloppuna oli hallillakin melko valoisaa ja maanantaina hämärää. Maanantaina kun tuntui että silmät eivät osaa pättää mihin tarkentavat. Vasen silmä siis yritti välillä tarkentaa läppään josta aiheutui näkökentän sumeneminen.

Eilen ammuin ilman läppää ja sain välillä oikein hyviäkin pätkiä tauluun. Täytyy olla ensi viikolla melko tarkkana linjauksen suhteen sekä yrittää seurata missä tähtäin menee ettei se pääse lipsahtamaan pois taulusta, hämärä kun on.

torstai 4. maaliskuuta 2010

Suorituksen hahmottelua

Eilisen illan vetelin rauhalliseen tahtiin nuolia pakkaan. Pari nuolta ammuin tauluun mutta suorituksessa ilmeni pientä yliyrittämistä joten palasin ampumaan pakkaan. Hartiaseutu toimi mukavan rentona. Ankkuroinnissa pientä haparointia leuan sivuun.

Lopuksi tuli ammuttua pari ottelua taljalla.

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Harjoittelua

Peruin ensinnäkin Tuulimäkikisan osallistumisen. En lähde hakkaamaan päätä seinään yhteenkään kisaan ennen EM:iä tällä suorituksella vaan yritän keskittyä suorituksen korjaamiseen.

Maanantaina kävin jumpassa. Olkapää hieman muistutteli itsestään mutta yritin ottaa rauhallisesti sen suhteen ja mielestäni onnistuinkin siinä. Pahempaa lisäkipeytymistä ei ilmennyt. Jumpan jälkeen kävin heittämässä jousilaukun hallille ja ammuin vahingossa taljalla muutaman sarjan.

Tuli myöskin googlailtua hieman hakusanoilla "pressure point" ja "pain point" ja ihan hyvää matskua löytyihin. Tässä on tullut sitten paineltua määrättyjä pisteitä hartiassa ja itseasiassa kivunlievitys on tehokkaampaa kuin turhanpäiväisillä tulehduskipulääkkeillä joiden napsimisen lopetin viikonloppuun. Tuohon paineluun on jopa olemassa Suomalainen värkki. Sinänsä toimivan näköinen vehje mutten kuollaksenikaan ymmärrä mikä kahdessa vanerinpalassa, yhdessä ruuvissa ja mutterissa voi maksaa 48e. Tulee mieleen että vaarin vanha kävelykeppi ajaisi aivan saman asian.

Eilen tuli vedettyä perustreeniä melko pienillä nuolimäärillä pitäen riittävästi taukoja. Olkapää tuntui kestävän tuon melko hyvin. Yritin lähinnä keskittyä pään kääntämiseen oikeaan asentoon pitäen hartiat ja niskan rentoina sekä oikean tapaiseen ojentamiseen.

Tekisi mieli tehdä pieni säädön tarkastus välineisiin mutta sitä ei voi omalla hallilla oikein suorittaa. Pitänee mennä viikonloppuna vaikka  Maunulaan ampumaan 50m matkaa. Sillä matkalla alkaa jo ilmetä erinäiset mahdolliset viritysongelmat.

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Hieman blogitaukoa

Jonkin aikaa on vierähtänyt edellisestä postauksesta. Se ei kuitenkaan tarkoita että olisin kaivautunut ammunnan suhteen maan alle vaan tänä aikana on tapahtunut paljonkin.

Vuoden kolmantena viikonloppuna tuli käytyä ampumassa Turussa 18m kisa pudotuksineen. Alkukilpailun tahmean alun jälkeen sain kiinni oikeasta vauhdista ja sain melkoisen hyvää ammuntaa aikaseksi. Tulos jäi tosin hieman alas alun tahmailun jälkeen. Finaalit menivät sitten melkoisesti penkin alle.

Seuraavan viikon ohjelmassa oli Target2012 leiri Eerikkilässä Coach Kim:in vetämänä. Leiriohjelma oli melko hyvä ammunta-ajan suhteen. Ikävä kyllä Kimin kone oli hieman myöhässä. Suurimmat muutokset jota leirin aikana tuli eteen olivat oikeastaan samoja kuin edellisen leirin jälkeen. Olin näppärästi palannut vanhaan suoritukseen edellisen leirin jälkeen, tosin laukaisu oli parantunut melkoisesti. Palaaminen siis enemmänkin ankkuroinnin suhteen. Leirin päätteeksi kuitenkin otin vakaan tavoitteen pysyä Kimin viitoittamilla linjoilla eli ankkuroinnissa jänne enemmän leuan sivuun. Tuo ankkuroinnin muutos antoi leirin aikana FITA kierroksella jo melkoista parannusta sivuosumien suhteen ja pisteet kampesivat tuonne 1320-1330 välille aikaisemman 1270-1280 sektosin sijaan.

Leiriviikon loppu meni myös Eerikkilässä valmentajaseminaarissa. Leirin sisältö sinänsä oli melko sama tavaraa kuin edellisessä seminaarissa. Muutamia näppäriä asioita tuli uusina esiin liittyen virhesuoritusten huomaamiseen ja korjaamiseen.

Leiristä seuraavalla viikolla ammuin lähinnä pitäen kiinni muutetusta tekniikasta ja torstaina kävin hakemassa possupiikin. Käväsin torstaina ampmassakin eikä suurempia ongelmia ilmennyt kuin vasta illalla jolloin kylmähoito tosin auttoi piikin kohdan kuumotukseen. Seuraavana aamuna olikin hieman ikävämpi olo mutta käivn kuitenkin illalla ampumassa.

Viikonlopuksi oli suuniteltuna minileiri omatoimisesti Tampereella koska 18m ammunta oli leirin jälkeen melkoista pakkopullaa. Tampereen keikka meni muuten hyvin mutta possupiikin kohta jomotteli ikävästi. Sunnuntaina tuli käytyä vielä salilla Tampereella ennen kotiinlähtöä. Taisi hieman piikin kohta saada damagea leuanvedoissa koska maanantaina sitten olikin hakalaa saada vasenta käsivartta nousemaan yli hartialinjan.

Seuraava viikko tuli ammuttua lyhyttä matkaa olkapään juiliessa. Kävin viikolla myös työpaikan viisvuotishuollossa. Kaikki tuntui olevan kunnossa poislukien optikon havaitsemaan piilokarsastusta ja hajataittoa oikeassa silmässä. Todettiin että kokeillaan karsastusta korjavaa piilaria oikeaan silmään ja pantiin sellaiset tilaukseen.

Lauantaina olikin sitten 18m kisa Iitissä. Olisi pitänyt muistaa etten ole koskaan osunut siellä yhtään mihinkään koska sama kuvio toistui jälleen. Kisa oli todella tuskainen ampua läpi. En nähnyt jännettä enkä tähtäintä. Jollain ilveellä kuitenkin kampesin itseni palkintopallille. Tuossa vaiheessa päätin että tuolle näölle on pakko tehdä jotain. En pysty ampumaan hämärässä hallissa koska en näe tähtäintä. Ulkona on aivan eri asia koska pilviselläkin kelillä valoa on paljon enemmän.

Seuraava viikko meni valmistautuessa Ilves Cup Indoor kutsufinaaliin. Kävin viikolla hakemassa ensinnäkin optikolta testipiilareita joita kokeilin. Toinen korjaus toi tähtäimen hieman paremmin näkyviin, toinen ei. Kävin myös vihdoin näyttämässä olkapäätä lääkärille joka totesi että Supraspinatus on tulehtunut vasemmassa olkapäässä kunnolla ja oikeassa hieman. Kävin siis hakemassa apteekista lekurin määräämän paketin tulehduskipulääkkeitä joita napsin about tähän saakka mitään ihmeempää olotilan muutosta huomaamatta.

Ilves Cup Indoor meni iham mukavasti. Alkukisa tulos oli hieman alavireinen virheiden kasautuessa vasemmalle. Sain kuitenkin round-robin kierroksilla ammunnasta paremmin kiinni ja vein voiton kaikista otteluista. Lohkovoittajana pääsin sitten finaaliin josta vetäsin nappiammunnalla (118) voiton. Hyvä pohjustus siis sisä SM:iä varten joku voisi kuvitella.

Sain viikolla sitten wrapit uusiin nuoliin ja pääsin koeampumaan uutta tusinaa. Sain nuolet mielestäni lentämään ihan hyvin joten päätin ampua SM:t uusilla nuolilla. SM:issä totuus olikin sitten toinen. Ei niinkään nuolien tai välineiden suhteen mutta tekniikka romahti täysin. Nyt kun katselin paria kuvaa mitä kisoista on näpätty, oli formi täysin romahtamispisteessä varmaan koko kisan ajan. Lauantain alkukisasta todella heikko esitys. Kokeilin ampua myös vanhoilla putkilla ja toisella jousella mutta koska vika oli äijässä, ei välinetempuilla ollut mitään vaikutusta osumiseen. Otteluissa sain muutaman hyvän sarjan oikeisiin paikkoihin koska voitin pari ensimmäistä ottelua. Kolmas meni niukaksi häviöksi Terolle toisella uusintanuolella 10-9. Sunnuntain joukkuekisan alkukierros meni hieman paremmalla ammunnalla kuin lauantain muttein vieläkään mitään huippusuorituksia. Varsinaiset joukkueottelut menivät paria pientä lipsahdusta poislukien siihen mitä oletinkin, ikävä kyllä vastustaja oli heti ensimmäisessä ottelussa kovempi emmekä päässeet jatkoon.

Tällä hetkellä näyttäisi siltä että suoritukseen pitää saada kahdessa viikossa jokin punainen lanka jälleen mukaan koska sen ajan jälkeen pitäisi ampua Kroatian EM:issä. Ensi viikon Tuulimäkikisasta en osaa sanoa lähdenkö vai perunko ja keskitys harjoitteluun.

Olen jo alustavasti päättänyt etten ammu Kroatian jälkeen enää yhtään 18m kisaa vasta kuin joulukuussa Amsterdamin F2F turnauksessa. F2F jäänee ensi sisäkaudella ainoaksi 18m kisaksi.


Harjoitusmahdollisuuksiin täytyy saada viimeistään syksyllä jokin parannus. 18m ammunta sekottaa todella pahasti hetkittäin hyvin toimivan pitkien matkojen suorituksen.