Viralliset harjoitukset Torinossa

Tänään olivat ohjelmassa viralliset harjoitukset.
Aamupalan jälkeen oli ensimmäisenä taskina etsiä bussi kentälle. Bussi oli veikeästi jätetty korttelin päähän neljänsadan metrin päähän niin ettei sen löytäminen olisi ollut turhan helppoa. Haasteita ja virikkeitähän pitää aina reissussa olla.
Pääsimme kuitenkin bussille ja sillä kentälle asti.
Oman pienen nyanssinsa toi harjoituskentälle vievä kolmisensataa metriä pitkä tie joak oli päällystetty nerokkaasti ananmunankokoisella sepelillä jota pitkin jousilaukkua oli oikein veikeätä vedellä. Samalla tavalla on myös päällystetty muut polut alueella joten jousilaukun vetäminen paikasta toiseen on aina oma aktiviteettinsa, varsinkin kun ainoa paikka säilyttää jousia on sijoitettu finaalikentän viereen aivan toiselle puolelle aluetta kuin harjoituskenttä ja kisakenttä.

Treenit lähtivät kuitenkin ihan mukavasti liikkeelle. Ammuin molemmilla jousilla merkit kaikille matkoille. 30m ja 50m olivat jälleen lyhyemmät kuin kotopuolessa mutta tulipahan varmistuttua siitä että harjoituskentän eiliset merkit pitivät. Toisaalta hyvä asia on että kymppi on hieman isompi pari metriä lähempänä.

Punainen jousi tuntui jälleen huomattavasti paremmalta ajaa, sinisen tarjotessa hieman enemmän haasteita ajolinjojen suhteen. Sininen ei ole vain yhtä pehmeän ja rauhallisen tuntuinen ja se myös niputtaa paremmin joten kisaan lähdetään tällä kertaa punaisella kokoonpanolla. Sininen jousi saa jäädä varajouseksi. Sillä kuitenkin niputtaa ihan mukavasti seiskakympiltä kunhan muistaa ajaa sitä hieman tarkemmin kuin punaista.

Treenien päälle käytiin jälleen syömässä maittava 15e hintainen kenttälounas jonka päälle kahvit ja pari kierrosta Unoa kahviteltalla. Lämpötila on melko lähelä kolmeakymmentä vaikka ennusteet vakaasti kertovat sen olevan 26 asteen kieppeillä.
Bussia jouduimme odottelemaan hieman kauemmin takaisin hotellille koska hotellimme bussi ajoi ilman meitä eteenpäin. Bussissa ei ollut hotellin nimeä ja paikallinen järjestäjä vienolla äänellä huudellessaan ei tavoittanut meitä.
Saimme kuitenkin toisen kyydin viemään meitä hotellille noin kymmenen minuutin päästä. Se viimeinen kymmenen minuuttia vain oli melkoista tuskaa. Asfaltti oli melkoisen kuuman oloinen eikä missään lähellä ollut mitään varjoa johon suojautua.

Pääsimme kuitenkin hotellille elpymään. Tällä hetkellä kuunnellaan poppia ja koitetaan korvata päivän aikana menetettyjä nesteitä ja suoloja. Huomenna nukutaan pitkään ja hoidetaan itsemme herkkakentälle iltapäiväksi. Rekunaiset painuvat kentälle jo aamusta aloittelemaan alkukisaansa.