lauantai 16. kesäkuuta 2012

Jousiammunnan maailmancup, Ogden - Matkapäivä

Liikkeelle reissuun lähdettii Suomesta perjantaiaamuna aikaisin, tarkemmin sanottuna seiskan hujakoilla. Lähtö meinasi mennä hieman tiukille, koska BA:n tiskiltä puuttui yksi henkilö, joten normaalia jonoa ei hoitanut kukaan. Siihen päälle se että lisämatkatavaran joutui erikseen käydä maksamassa lippuluukulla aiheutti sen että päästiin heti alkumatkasta kuuluteltujen listalle. Ei siitä mitään ihmeempää harmia tosin koitunut. Kerkesimme koneeseen ja kone lähti melkein ajoissa.

Lontoon vaihtokaan ei mennyt kauheasti pitkäksi. Aikaa riitti hyvin käydä Wagamamassa vetämässä herkulliset nutikkakeitot naamaan ennen seuraavalle lennolle siirtymistä.
Lentokoneen paikat olivat sitten hieman ärsyttävät. Eetun kanssa saimme paikat vanhan 747:n vessan sieinän edestä, joka tarkoitti sitä että selkänojat kaatuivat sen hurjan pari senttiä taaksepäin. Hieno lento siis edessä.
Sain torkahdettua kerran lennon aikana mutta muuten aika meni lukiessa puolet kirjasta, katsoen kolme täysipitkää leffaa sekä pelaamalla hieman Angry Birdsiä.

Pohjoisamerikan mantereelle laskeuduttuamme tuli heti selväksi että tämä on maa jossa osataan jonottaa oikein eri väristen viivojen takana.
Erinäiset rajamuodollisuudet menivät muutamaa viivalle takaisinkäskyä lukuunottamatta hyvin. Saime myös Eetulle viimeiselle lennolle boarding passin joka helpotti joukkueen kulmakien saamista pelipaikalle. Kyselimme myös hieman sitä olisiko mahdollista siirtää paluulentoa Salt Lake Citystä Dallasiin hieman aikaisemmaksi koska vaihtoaikaa on vain tunti. Tunti ei välttämättä tule riittämään lennolle ehtimiseen. Vastaus oli lähinnä matkatoimiston moittimista liian tiukan vaihtoaikataulun varaamisen suhteen ja toisaalta kertomalla että lennon vaihtaminen aikaisemmalle maksaisi $260 per naama. Ei sitten vaihdettu, tuleepa harjoiteltua juoksemista.

SLC:n kentällä meitä odotti järjestäjien porukka ja täytyy sanoa että koko organisointi järjestäjien puolelta oli ehkä paras ikinä näissä kisoissa. Oli lähinnä tunne että kun tultiin baggage claimista ulos, niin hetken päästä istuttii bussissa eväät kourassa ja laukut alakerrassa tajuamatta mitä oli tapahtunut. Tuossa vaihessa oli kyllä jo sen verran kuutamolla univajeesta etten yhtään ihmettele noita fiiliksiä. Matkassa kun oltiin tuossa vaiheessa oltu jo melkein 30 tuntia pienillä torkuilla ja neljän tunnin unilla lähdössä.

Ogdenin Marriott hotelliin saapuessamme ei tarvinut paljon muuta ajatella kuin sänkyyn kaatuista. Täytyy myöntää että uni kyllä maistui.

Ei kommentteja: