Tänään ammuttiin Antalyassa ottelukierrokset.
Lähdin päivään alkukisan sijalta 80 mutta matalasta alkikisasijoituksesta huolimatta tavoitteet olivat normaalin korkealla.
Aamu lähti liikkeelle suihkulla, kevyellä aamupalalla ja bussikyydillä kentälle.
Hetki meni kentällä ihmetellessä omaa paikkaa, kun naiset kansoittivat kaikki ampumapaikat, sain kuitenkin selville paikkan yhdenksänneltä paalulta, joka oli kentän ensimmäinen pakka jossa oli taulu. Kentän molemmissa reunoissa oli siis kahdeksan tyhjää pakkaa joissa oli keltaiset easy pull pyörylät.
Siitä sitten jouset kasaan ja ajattelin tietysti tehdä kohdistusammunnan tyhjiin pakkoihin koska se on suurimmassa osassa kisoja ollut sallittua, kuhan ammunta vain kulkee kisan yhteydessä samaan aikaan. Kerkesin vetäistä sinisellä jousella yhden sarjan pakkaan ja lähtiessäni vetämään toista, tuli tuomari ystävällisesti ilmoittamaan että viivalta pitäisi poistua. Ei siinä sitten mitään, poistuin viivalta auringonvarjon alle kuuntelemaan poppia ja lukemaan kirjaa.
Mimmien ammuttua oman kierroksensa alta pois, oli miesten vuoro ampua lämmittelysarjat. Lämmittely sarjoja muodostui lopulta neljä kappaletta joiden aikana ammuin vuorotellen molemmilla jousilla.
Jotenkin tällä kertaan punainen jousi tuntui sopivan käteen hieman paremmin ja niputuskin tuntui paremmalta kuin sinisellä. Annoin siis punaiselle jouselle mahdollisuuden näyttää osuvuutensa.
Ensimmäinen ottelu siis Yhdysvaltojen Jacob Wukieta vastaan. Jacobia vastaan ammuin viimeksi viime kesän MM-kisoissa, joissa ottelun häviö maksoi minulle mahdollisuuden otella olympiapaikasta, jotenka ymmärrettävästi hampaankoloon oli jäänyt jotain pientä.
Olin jo edellisenä iltana päättänyt voittavani Jacobin ja Ilarin sekä ampua kolmas otteluni iltapäivällä maailmanennätysmies Im:iä vastaan.
Ottelu lähti meiltä molemmilta melko alavireisellä sarjalla liikkeelle. Ammuimme molemmat mihin sattuu ympäri taulua pisteillä 25. Tuosta avaussarjan kämmäilystä ryhdistäytyneenä vetäisin seuraavaan sarjaan 28 pistettä johon Jacob ei pystynyt vastaamaan jääden pisteen jälkeen. Kokonaistilanne siis 3-1 minun hyväkseni. Seuraavakin saja meni mukavaa tahtia ja naputin nuolet 29 pisteen arvoisesti tauluun Jacobin nipun levitessä 26:een pisteeseen saakka. seuraavia kahta sarjaa en saanut yhtä keskelle taulua kuin vastustaja joten hävisin ne pisteillä 27 ja 28. Tämä tarkoitti siis 5-5 tasatilannetta johon ratkaisuna oli uusintanuoli. Lähdin uusintanuoeen luottavaisesti ja odottelin rauhassa kunnon tuulirakoa. Jacob veti oman nuolensa ensin vasemmalle laitaysiksi ja itse pamautin jossain 12:ta sekunnin kohdalla nuoleni kympille.
Ensimmäisen vastustajan nimen yli sai siis vetää viivan ja lähteä metsästämään seuraavaa vastustajaa, eli Italian Ilari Di Buo:a.
Matsi lähti liikkeelle jälleen hieman alavireisesti vaikka suoritukset tuntuivatkin hyviltä. Ammuimme molemmat 26 pistettä tauluun joten matsi lähti liikkeelle tasatilanteesta. Seuraavaan sarjaan tuli joku aivan ihmeellinen rähmellys jolla sain tauluun hulppeat 23 pistettä ja Ilarin ampuessa 28, kääntyi ottelu hänen hyväkseen. Tuosta sisuuntuneena ammuin seuraavaan sarjaan reilun 28:n pisteen sarjan, Ilarin jäädessä vain 26:een pisteeseen. Tämän jälkeen olimmekin 4-4 tilanteessa joten viimeisen sarjan voitto tulisi ratkaisemaan ottelun voiton. Ilari ampui 28 pistettä ja minä 27 pistettä, joten ottelu oli selvä.
En toteuttanut tavoitettani olla ottelemassa Im:iä vastaan näissä kisoissa, mutta otteluista jäi jälleen hyvä mieli.
Kaikki alkukilpailun yloikean virheet loistivat poissaolollaan ehkä osittain jousenvalinnan johdosta, mutta paljon enemmän sen johdosta että tajusin vihdoin millä ajatuksella saan tuon virheen torjuttua. Ihan mukavan nousunkin tein sijoituksissa hilatessani itseni 80. sijalta jaetulle 33:lle sijalle otteluiden seurauksena. Kisa on osaltani kisattu ja nyt katse alkaakin kääntymään kohti Hollannin EM-kisoja joissa järjestetään myös maanosakarsinta Olypialaisiin. Toivottavasti sää suosii kotiin palatessa, koska harjoiteltavaa ennen EM:iä riittää melkoisesti ja mikäli lämpötila pysyy alle kymmenessä asteessa, on järkevä treenaaminen käytännössä mahdotonta johtuen pitkien matkojen harjoittelumahdollisuuksien puutteesta sisätiloissa.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti