maanantai 3. syyskuuta 2007

Järvakandi Open - Estonia



Perjantai, matkapäivä

Laivan lähtö perjantaina oli varattu viideksi illalla. Tarkoituksena oli ajaa lautalla Tallinnaan, taksilla bussiasemalle ja sieltä bussilla Rapla/Järvakandi sektorille josta sitten jo paikallaolevat joukkueen jäsenet tulisivat hakemaan varsinaiseen majapaikkaan.
Minä, Matti ja Laura olimme ajoissa terminaalissa ja laivamatka sujui ongelmitta. Viron päässä saimme terminaalista taksin heti jolla ajoimme bussiasemalle ja saimme 80EEK liput ostettua bussiin. Jossain vaiheessa siinä bussiterminaalissa pyöriessämme iski ilmeisesti jonkinlainen aika-avaruusjatkumon vääristymä koska lopputulos odotusajan suhteen oli että meillä on reilu tunti aikaa ennen kuin bussi lähtee ja koska kaikkia jo hieman hiukoi tuossa vaiheessa, päätimme painua viereiseen ravintolaan syömään.
Ravintolassa sitten ruoat tilattuamme tuli vilkaistua kännykän kelloa jonka mukaan bussi oli lähtenyt viitisen minuuttia sitten. Oli hieman huvittunut olo siinä vaiheessa koska kyseessä oli viimeinen bussi Järvakandin suuntaan. Noh, söimme siinä rauhassa illallista ja mietimme vaihtoehtoja millä pääsisimme perille. Tulimme siihen tulokseen että hyppäämme taksiin ja ajamme perille asti.
kyyti oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Vanhemman puoleinen herrasmies joka taksia ajoi, ei ilmeisesti nähnyt kovinkaan hyvin koska hän ajoi koko ajan keskiviivaa sivuten, samoin muiden autojen tullessa vastaan, hän hiljensi vauhdin jonnekin 30-40km/h hujakoille ajaen häikäisysuoja alhaalla totta kai. Samoin päämäärän hahmottaminen oli hieman heikoilla kantimilla koska herra oli käynyt kohteessa viimeksi 15 vuotta sitten. Ajomatka meni kuitenkin loppujenlopuksi ihan hyvin Markon puhelimessa annettujen ohjeiden mukaan sekä kuskille muutaman liikennemerkin syvemmän tarkoituksen selvityksen jälkeen ja saavuimme joskus 11–12 aikoihin perille. Ainoa negatiivinen asia sillä hetkellä olivat nousseet matkakustannukset taksin maksaessa 1500EEK. Juuri muuta ei sitten perjantaina tullutkaan tehtyä kuin hypätä suoraan petiin odottamaan aamua ja ensimmäistä kilpailupäivää. Sänky oli kyllä hieman persoonallinen. Se oli joskus ollut jousipatja mutta lantion kohdalta olivat jouset hävinneet jonnekin yhtä lukuun ottamatta jolla tuntui olevan pakottava tarve muodostaa syvempi tuttavuussuhde toisen munuaiseni kanssa. Estin kuitenkin jousen ja munuaisen yöllisen tutustumisen täyttämällä patjan monttua toisella tyynyllä ja peitonkulmalla.

Lauantai aamuyö, noin kello 01:30
Herään siihen että koko kämppä pirisee. Mietin onko jollakulla hullulla herätyskello soimassa keskellä yötä vai puhelin täysillä. Ei ole, kyseessä on palohälytys. Mietin hetken vaihtoehtoja. Heittääkkö jousilaukku ja reppu ikkunasta ulos ja poistua pihalle kalsareissaan mutta päätän kuitenkin avata oven käytävään ja haistella josko savua on ilmassa ja onko muuta porukkaa säntäilemässä ympäri taloa. Ei haise savu eivätkä ihmiset ryntäile. Painun takaisin petiin ja olen kiitollinen etten alkanut viskomaan irtainta omaisuuttani toisen kerroksen ikkunasta pihalle.

Lauantai aamuyö, joskus 03:00 - 04:00
Herään jälleen pirinään josta tulee mieleen lähinnä maanpäällinen helvetti. Päätän olla nousematta sängystä ylös ja kuuntelen josko pirinä lakkaisi tai jos joku alkaa huutamaan tulipalosta. Pirinä lakkaa ja mökki hiljenee. Nukahdan uudestaan jossain vaiheessa.

Lauantai aamu, joskus 05:00 kieppeillä
Pirisee niin per*****sti. Alkaa hieman nyppiä. En viitsi edes katsoa kelloa vaan tungen peittoa ja tyynyä korvien suojaksi. Jossain vaiheessa pirinä loppuu ja saan kai hieman unta.

Lauantai aamu, 07:00
Ei he****ti mikä täällä pirisee?! Ai niin, kännyssä on herätys päällä. Pitäisi kammeta suihkuun, pukeutua ja valua aamupalalle. Väsyttää aivan tolkuttomasti ja tuntuu että jos vielä jossain pirisee en vastaa teoistani.

Lauantai, ensimmäinen kisapäivä
Aamupalan jälkeen pakkasimme kaikkien jousilaukut sun muun roippeen jota nyt kisatessa tarvitsee muutamaan autoon ja ajoimme kentälle. Järvakandi Vibuklubi Ilveksellä on aivan mahtava kenttä! En muistanut ottaa klubitalosta yhtään kuvaa mutta muilla kamerat räpsyivät. Kenttä oli viimeisen päälle tehty. Kaikki sääntöjen mukaiset viivoitukset olivat kohdallaan, tuuliviirit ja valot paikallaan ja odotusviivan takana mukavasti tilaa vehkeille ja ihmisille. Lisäksi paikalla oli par telttaa jonka suojissa pystyi mukavasti säilyttämään tavaransa sateella.

Ammuimme alkuun noin 4-5 lämmittelysarjaa joiden aikana sain mielestäni kohdistettua tähtäimen ihan mukavasti sekä herkistettyä lihakset. Venyttelin jumppakumia myös ennen ja jälkeen lämmittelysarjojen. Kilpailu alkoi ja nuolet niputtivat ihan mukavasti varsinkin ottaen huomioon kentän tuuliolosuhteet jotka olivat vähintäänkin mielenkiintoiset. Ammuin loppujenlopuksi 90m matkalta tulokseksi 574 joka oli matkan kolmanneksi paras tulos. Ammunta oli kierroksen aikana kuitenkin hieman jäykähköä enkä saanut normaalia rentoutta suoritukseen. Toisaalta osuin ihan mukavasti joten en ottanut kankeudesta suurempaa stressiä.

Pienen tauon jälkeen ammuttiin 70m matka. Lämmittelin jumppakumilla jonkin aikaa ja aloitimme ammunnan. Heti alkuun tuntui siltä että jotain on pielessä. Laukaukset eivät olleet tutun oloisia ja nuolet päätyivät minne sattuu. Kävin läpi kaikki jousen säädöt kuitenkaan löytämättä mitään vikaa yhtään mistään. En saanut oikein mitään nippua aikaiseksi joten aloin miettimään josko tuuli puhaltaa klubitalon takaa jotenkin oudosti nuoliin. Aloin ottamaan varovaisia tuuliennakoita mutta osumat levisivät vielä pahemmin koska en saanut tähtäimelle kunnon kiintopistettä taulusta. Vasta myöhemmin tajusin että olin katsellut Matin ammuntaa ja varman jotenkin alitajuisesti yritin tuolla matkalla vääntää ampuma-asennon samanlaiseksi kuin hänellä. Normaalisti minulla koskettaa jänne vedon loppuvaiheessa hieman rintasuojaan, tällä matkalla en muista että olisi kertaakaan koskettanut. Kumma värkki tuo ihmismieli kun tekee tuollaisia tepposia. Joka tapauksessa 70m matka jonka alun perin piti olla helppo matka jolta revitään kaikki irtopisteet joita on tarjolla, muodostui aivan helvetilliseksi ampua. Sain pisteitä kasaan vain naurettavat 277 jonka pohjalta tuon matkan tulokseni oli kahdeskymmenesviides.

Varsinaisten matkojen jälkeen ammuttiin joukkue alkukisa. Minä, Raimo ja Eetu muodostimme Suomen kakkosjoukkueen. Saimme heti alkuun vastaamme Eesti I joukkueen jolle ikävä kyllä hävisimme Eestin ampuessa uuden maaennätyksen joukkuekisassa.
Kokemus joukkueammunnasta oli kyllä mukava. Olen ampunut viimeksi joukkuekisaa vaistolla vuosia sitten jossain sisä-SM:issä. Odotan innolla seuraavaa kisaa jossa pääsee ampumaan joukkueena, joukkueammunnassa on aivan oma fiiliksensä.



Ajelimme 70m matkan jälkeen takaisin majapaikkaan vaihtamaan kamppeita ja hieman rauhoittumaan ja valmistauduimme ajelemaan takaisin kentälle iltarientoihin.
Järvakandin porukat olivat todella nähneet vaivaa iltakemujen eteen. Musiikki soi ja isossa grillissä tirisivät lihat ja makkarat, sisältä sai hakea salaatteja sun muuta ja illan kruunasi jousiammunta-aiheinen tietovisa johon kuului myös pieniä aktiviteetteja. Oli todella mukavaa istua iltaa tuollaisella monikansallisella ampujaporukalla. Kaikilla tuntui olevan hauskaa ja järjestelyt toimivat.

Sunnuntai, toinen kisapäivä



Herätys jälleen seitsemältä jonka jälkeen pikasuihku ja tukeva aamupala. Aamupalan jälkeen taas kentälle. Päivä alkoi mukavasti noin 12–14 asteen lämmössä ja vesisateessa. Lämmittelin hieman jumppanauhalla ja kävin ampumassa pari sarjaa harjoitustaustoihin. Taas vaihteeksi oli erittäin jäykkä olo ja laukaisun sai suorastaan pakottaa lähtemään mutta osumat olivat poikkeuksellisen hyviä.

Ennen 50m matkan ammunnan aloitusta vedin noin 4-5 harjoitussarjaa jonka jälkeen painuin takaisin telttaan värjöttelemään vaikka ajan puolesta olisi voinut ampua vielä muutaman sarjan. 50m ammunnan alettua ensimmäisillä sarjoilla oli jotenkin outo tunne. Vieläkin laukaisua sai pakottaa lähtemään ja olo tuntui erittäin jäykältä, ei ollenkaan normaalin rennolta. Kuitenkin kaikki suorituksen palaset olivat jälleen kohdallaan ja nuolet niputtivat erittäin mukavasti. Puskin suorituksen kankeutta koko ajan pois mielestä ja annoin palaa nuolta keltaiselle vaikkei tunne ollutkaan kaikista paras. 50m matka meni lopulta erittäin hyvin. Sain ammuttua yhteensä 314 pistettä joka oli tuon matkan paras tulos.

Sapuskatauon jälkeen oli vuorossa 30m ammunta. Lämmittelin jälleen jumppakumilla ennen ammuntaa. En käynyt harjoitustauluilla ollenkaan koska satoi tolkuttomasti ja halusin pitää itseni kuivana niin pitkään kuin mahdollista. 70m puolessavälissä olin laittanut vielä villapaidan päälle joka oli vielä tässä vaiheessa varustuksena. Vaatetus yläkropassa oli siis: Craftin aluspaita, Villapaita, kertakäyttösadetakki ja joukkue t-paita. 30m ammuttiin jostain syystä tähtäimellä samaan tauluun kuin 50m. Olisin itse mieluummin ampunut spottitauluun koska se asettuu tuolta matkalta huomattavasti paremmin tähtäimeen kuin iso taulu josta jää pari rengasta yli. Ammunta lähti kuitenkin liikkeelle oikein mukavasti ja sain pidettyä suurimman osan nuolista keltaisella vain muutaman eksyessä punaisen puolelle. Puolessa välissä matkaa oli pakko repiä villapaita pois varustuksesta kun olo alkoi tuntua jo melko nuutuneelta liian kuuman varustuksen takia. Loppukierros tuli ammuttua varustuksessa: Craftin aluspaita, kertakäyttösadetakki ja joukkuepaita. Ammunta parani hieman kun aloin jälleen piristymään kropan viilenemisen johdosta ja sain ammuttua 30m matkan loppuun ihan mukavalla tuloksella 338 joka oli kyseisen matkan kuudenneksi paras tulos.

Olosuhteet huomioonottaen kilpailu meni erittäin hyvin poislukien 70m matkan täydellinen floppaaminen. Sain ammuttua vaihtelevassa ja puuskaisessa tuulessa mukavia pistemääriä onnistuessani vihdoin tuuliennakon ottamisessa. Kiitos sille jyvällisestä tähtäimestä. Samoin tuli todistettua että vaikka nuoli on keskipainoinen 90 grainin kärjellä, niin kyllä silläkin osuu jos vain tajuaa ottaa reilun tuuliennakon. Raskaammalla kärjellä tosin ei tarvitsisi ihan vitoselle ottaa ennakkoa saadakseen nuolen keskelle. Samoin sateen aiheuttama nipun valuminen alavasemmalle ja toisaalta jousen kuivumisen sateen lomassa aiheuttama nipun kiipeäminen yläoikealle oli hyvin hanskassa ja sain kompensoitua muuttuvia märkyysolosuhteita ihan kiitettävästi ja sain sen johdosta pidettyä nipun yleisesti ottaen hyvin keskellä pieniä lipsahduksia lukuun ottamatta.

Kilpailun jälkeen oli vielä vuorossa palkintojenjako josta Suomen porukka keräsi mukavasti sekä henkilökohtaisia että joukkuepokaaleja. Haaviston Jari sai vielä erityispalkinnon uuden kenttäennätyksen ampumisen johdosta.

Sunnuntai, kotimatka
Jahka palkinnot oli jaettu, porukka saatu kasaan ja Antin Uuppeli vaihteeksi käyntiin, lähdimme ajelemaan kohti Tallinnaa. Matkalla satoi tolkuttomasti vettä ja jokaisen mielessä pyöri ajatus "Mitä jos tuo rankkasade olisi osunut päälle kisassa?". Ennen satamaan ajoa pysähdyimme vielä kaupassa ja tankkaamassa. Ostin iltapalaksi pizzapalan ja pullon jääteetä. Nassutimme melkeinpä kaikki pizzapaloja kaupan käytävällä ja jopa kaupan kärrynkerääjä kävi naureskelemassa meille. Mitään tietoa ei tosin ole mitä kaveri selitti meille mutta vissiin se oli jotain hauskaa kun kaveri hykerteli kovasti itsekseen.

Laivan pääsimme lopulta vain muutaman minuutin myöhässä. Toinen vaihtoehto olisi ollut pääsemättä laivaan koska kaksi edellistä laivaa oli peruutettu kovan tuulen takia. Laivassa suurin osa porukasta sai penkit joissa oli kallistettava selkänoja jonka johdosta melkein koko porukka vietti matkan unten mailla. Vain yksi porukasta vietti todistetusti matkan laivan vessassa.

Laivasta ja tullista selvittyämme hyppäsin Markon kyydistä pois ja jäin odottelemaan Vesan autoa tarkastaakseni sen tilankäytön mahdollista kyytiä kotiin toivoen. Mahtuihan sinne kyytiin yksi ampuja, jousilaukku ja reppu joten pääsin vieläpä kotiovelle asti. Kello oli jotain puoli yhden kieppeillä ja jotenkin en saanut unta heti sänkyyn päästyäni vaan pyörin melkein tunnin saamatta unta. Liekö syy ollut puolentoista tunnin torkkujen jotka otin laivalla.

Joka tapauksessa kisareissu oli hieno vaikken EM karsintarajaa saanutkaan rikki. Rajahan oli se 1270 ja sain kasaan ainoastaan 1203 pistettä. Tuo tulos tosin antoi kilpailun loppusijoitukseksi kuudennen sijan heti kaksi pistettä viidennelle sijalle kiivenneen Matin perästä. EM karsintarajan rikkominen saa mitä todennäköisimmin tältä vuodelta jäädä minulta. Pitää ensi keväänä/kesänä yrittää panostaa uudestaan rajan rikkomiseen toivottavasti oikeilla nuolilla joilla on mahdollisuutta ampua kunnon tulosta. Mikäli ensi vuonna ei ole Järvakandi Openin aikaan muita kisoja tai aktiviteettia, lähden ehdottomasti ampumaan kisan uudestaan, sen verran hieno kisareissu oli kyseessä.

Järvakandi Open - Results

Ei kommentteja: