Viideltä oli harvinaisen tuskaista herätä. Kerettiin kuitenkin tilataksiin joka kuskasi Modovialaiset ummikot ja meidät paikallisen ostoskeskuksen eteen koska joku oli olettanut että Moldovalaiset lentävät Torinosta kotiin.
Pienen selvittelyn jälkeen selvisi että Moldovan porukka olisi pitänyt kyyditä myös Milanoon Malpenzaan joten seuraava etappi olikin toisen hotellin edessä jossa odotti tuttu paikallisen intin vihreä bussi.
Jostain kumman syystä mitään laukkuja ei saanut laittaa bussin tavaratilaan vaan kaikki ängettiin penkeille. Bussi oli siis täysin tukossa matkatavaroita ja jousilaukkuja. Pari istumapaikkaakin löytyi.
Matkaan kohti Malpenzaa lähdettiin hieman myöhässä koska Saksan valmentaja oli jossain hukassa. Sain nukuttua suurimman osan matkaa mitä ihmeellisimmissä asennoissa armeijan bussin penkissä joten kentällä ei ollut pää kovin kauhean sekaisin.
Kentällä sitten checkin ja odottamaan mäkkärin aukeamista koska paikallista ruokaa oli pikkuhiljaa tullut mittari täyteen. Vedettiin cräppimiilit Nikon kanssa ja juostiin gatelle juuri ja juri ajoissa. Security checkissä kun hieman herätti vartijoissa kummastusta molempien repuissa olevat muistopokaalit kisoista.
Lento lähti noin puoli tuntia myöhässä koska kentällä oli ruuhka-aika joten kotohelsingissä olin takaisin vasta puoli neljän aikoihin. Matkatavaroita odottaessa meni myös jonkinverran aikaa Helsingin ruuhkan takia mutta pääsin kuitenkin kotiin asti.
Loppukaneettina reissusta voisi sanoa että kisamatka oli hieno. Ammuttua tuli julmetusti välillä osuen ja välillä säheltäen. Sähellykset vain osuivat vääriin kohtiin.
Pari asiaa mitä pitää selvittää ja parantaa on tutkia olkapään rutina sekä yrittää jotenkin alkaa suhtautumaan ammuntaa ja tulostasoon realistisemmin. Suurin ongelma kilpailuammunnassa olivat liian suuret odotukset oman ammunnan suhteen joka pilasi monta sarjaa.
Tästä on hyvä lähteä ampumaan Tornioon sisä-SM:iä. Toivottavasti siellä luistaa ammunta paremmin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti