70m Ruskiksella

Menin kentälle keskiviikkona noin viiden hujakoilla. Puoli kenttää oli täynnä alkeisampujia, ilmeisesti ihan mukavasti saanut Hesarin juttu lukijoita koska porukkaa oli niin paljon että osa joutui jonottamaan hieman pidemmänkin aikaa. Olisi mielenkiintoista tietää mitä käy jos kenttä pyhitetään muihin tarkoituksiin ja jousiammunta ajetaan jonnekin lepikkoon. Mitenkähän moni ensikertalainen jaksaa vaivautua edes kokeilemaan lajia. Mikäli kentästä joudutaan jostain syystä luopumaan, olisi tärkeää että uusi kenttä olisi hyvien liikenneyhteyksien päässä sekä tarpeeksi iso. Alkeisammunta itsessään vie leveyttä kentältä noin 40m jonka lisäksi tulisi olla tilaa harrastajien ammunnalle. Samoin kentän pituuden tulisi olla vähintään 100m jotta kentällä voitaisiin kilpailla myös FITA kierroksen merkeissä jossa ammuntamatka on 90m jonka takana tulee olla 5m päässä odotusviiva vuoroaan odottaville ampujille sekä viivan takana mielellään vielä tilaa välineille sekä yleisölle. Leveyden pitäisi olla mielellään lähempänä sataa metriä myös.
Noh, toivotaan että tuostakin porukasta saadaan muutama aktiiviharrastaja lisää lajille ennenkuin mahdollinen harrastuspaikka menee kankkulan kaivoon jonka jälkeen alkeisammunnan järjestäminen on huomattavasti hankalampaa.

Jokatapauksessa ammuin suoraan 70m matkaa viikonlopun ranking finaaleja varten. Ammunta meni paljon paremmin kuin tiistaina eikä olkapää vihoitellut niin paljoa. Pientä tunnetta oli välillä havaittavissa joka johti huonoihin osumiin mutta sain hyvin pienellä asennon korjaamisella tunteen häivytettyä ja ammunnan jälleen luistamaan.

Lopuksi ammuin pari sarjaa 90m matkalta joka meni ihan mukavasti, ellei jopa paremmin kuin 70m. Jotenkin tähtäin tuntuu asettuvan paremmin tauluun 90m matkalta kuin 70m matkalta. Tähtäys pidemmältä matkalta pitenee hieman mutta osumat ja suoritukset ovat parempia.

70m harjoitusta ja Oskarin jousen säätöä

Pääsin noin viiden hujakoilla ruskikselle tiistaina. Kentällä oli melkoinen säpinä NICE viikon takia, eli kentän alkeispää oli täynnä naisia jouset kädessä. Suurimmalla osalla näytti menevän ammunta ihan mukavasti, toivottavasti tuosta porukasta saadaan taas muutama harrastaja lisää lajille.

Oskari oli tosiaan saanut jousensa ja teimme jouseen perussäädöt niin pitkälle mitä välineet antoivat myöten. Jousesta paljastui pari hassua asiaa. Plungeri oli laitettu liikkeessä etureikään, eikä oikealle paikalleen takareikään sekä nuolihylly oli laitettu aivan liian alas joten nuoli oli hyllyllä ollessaan vähällä sujahtaa plungerin alle. Samoin laparuuvit oli kiristetty melkein pohjaan jonka johdosta jousessa oli varmastikin reippaasti yli 45 paunaa. Samoin ne kolme nuolta jotka Oskari oli saanut jousen mukaan olivat aivan liian pitkiä vaikka niitä oli lyhennetty, klikkeri naksahti ääriasennossa vasta kun Oskari veti jänteen pitkälle leuan sivuun. Käytännössä kävimme läpi Oskarin kanssa vastakaarijousen perussäädöt joiden mukaan Oskari voi itse hieman hahmotella miten jousi käyttäytyy ja miten eri virhetoimintaan voi vaikuttaa välineiden säädöllä. Jokatapauksessa ensimmäinen mitä Oskarin pitää tehdä on käydä hakemassa kaksipuoleista teippiä jotta hylly voidaan siirtää oikealle paikalle plungerin takareiän kohdalle, oikealle korkeudelleen. Samoin ylijäykistä nuolista pitää napsasta melkeinpä pari senttiä pois, aloittakoon yhdellä sentillä. Nuolen toiminnalla ei nyt ole juurikaan väliä, kuhan saataisiin haettua oikea putken pituus tarkkailemalla herran vetoa. Samoin enne mitään muita säätöjä laparuuvit täytyy ruuvata melkein pintaan jotta jousesta saadaan edes hieman oikeanlaisia paunoja ulos. Muuten ottaen huomioon jousen säädöt, Oskarilla niputti ihan mukavasti. Sinänsä ihme että niputti ottaen huomioon miten liian pitkä vedon herra joutui vetämään.

Itse sain ammuttua 70m matkalta noin parisen tuntia vaihtelevalla menestyksellä. Parhaimmillaan oli kolme-neljä nuolta kympissä ja pari-kolme ysissä, sitten välillä homma levisi totaalisesti. Suurin ongelma oli pokakäden olkapään pettäminen juuri laukaisuhetkellä joka aiheutti melkoista heittoa osumapaikassa. Viime viikonlopun maasto-SM:ien jurkät ylämäet ilmeisesti rasittivat olkapään lihaksia sen verran että ampuminen on nyt hankalaa.

Kotiinpäästyäni kyllästin olkapään mobilatilla, venyttelin ja otin rennosti sohvalla.

Tänään keskiviikkona oli tarkoitus mennä ampumaan jälleen 70m matkaa ja mahdollisesti ihmetellä lisää Oskarin jousen säätöjä mutta ainakin tällä hetkellä keli näyttää aivan uskomattoman huonolta, ukkostaa ja sataa.

Välipäivä

Tänään oli tarkoitus mennä alustavasti duunin salille Circuitiin mutta olo on jotenkin nuiva, ihan kuin olisi pientä flunssanpoikaa ilmassa joten en mene salille rehkimään koska viikonlopuksi on plännätty lauantaille Rankin finaali Turkuun sekä sunnuntaiksi 3D-SM Talosaareen. En viitsi ottaa riskiä että rehkin itseni viikonlopuksi sängyn pohjalle.

Huomenna olisi tarkoitus mennä Ruskikselle koska siellä on jousiammuntatapahtuma hieman esittelemään tähtäinammuntavehkeitä jos jotakuta sellainen paikanpäällä sattuu kiinnostamaan. Samalla olisi tarkoitus ampua 70m matkaa ranking finaaleja varten.

Oskari oli myös ilmeisesti saanut vihdoin jousensa ja muut vehkeet kasaan joten käymme Oskarin kanssa hieman läpi tähtäinjousen perusviritystä ja katsotaan miten homma lähtee käyntiin.

FITA Maasto-SM - Annetut matkat

Ei mennyt tämäkään päivä kehuttavasti. Tuloksena 269 joka antoi lopputulokseksi 532 joka antoi sijoitukseksi 11. eli viidenneksi viimeinen.

Ammunta oli alusta asti kankeaa ja nuolet levisivät turhan isolle alueelle. Pari missiä tuli kisan aikana joista toinen oli puhtaasti väärällä merkillä ammuttu rasti ja toinen huitaisu. Hankalimpana asiana tänään olivat jyrkät ylä- ja alamäet joissa ammunta levisi kuin Jokisen eväät.

Käytännössä ensi kesälle riittää tekemistä. Täytyy tehdä arviointisysteemi sekä harjoitella jyrkkään ylä- ja alamäkeen ampumista, ehkä sen jälkeen FITA puolen maastoammunnasta tulee tulosta. Tämä kisa oli kuitenkin hyvä kokemuksen kannalta ja nyt tietää mihin pitää tällä osa-alueella panostaa.

FITA Maasto-SM - Arvioitavat matkat

Tulipa ammuttua sitten arvioitavia matkoja.

En saanut viikolla oikein haettua mitään kunnon "arvioimismenetelmää" joka näkyi tänään. Mielessä oli vain häilyviä kuvia siitä miten tähtäin asettuu eri tauluihin eri matkoilta ja ansimmäinen puolisko oli sen mukainen. Yritin kovasti saada jotain tolkkua matkoihin mutta ensimmäinen nuoli hakeutui mihin sattuu ja ensimmäisen puoliskon saldosta löytyi kolme missiä joista yksi nuoli tuli ammuttua jopa taustan alle. En voinut kuin huvittuneesti seurata nuolten lentoa minne sattui. Lopputuloksena ensimmäiseltä puoliskolta vaimaiset 113 pistettä ja kahdeksan vitosta joista yksi oli X. Huvittavaa hommaa.

Tauon jälkeen päätin hylätä mittailun tähtäimen tauluunasettumisen suhteen ja aloin ampumaan puhtaasti maata pitkin mittaamalla sekä arvioimalla joka näkyi heti tuloksessa. Toiselta puoliskolta ei tullut kuin yksi missi ja sain ensimmäisen nuolen asettumaan mukavasti tauluun, tosin vieläkin aivan väärään paikkaan mutta tauluun kumminkin. Fiilis alkoi samalla hieman parantua ja sain loppujenlopuksi toiselta puoliskolta pisteitä kasaan 150 seitsemällätoista vitosella joista neljä oli X:iä.

Lopputuloksena siis ensimmäiseltä päivältä vaivaiset 263.

Jos ei ota huomioon arvioitavien matkojan aiheittamaa hämmennystä ja kohdistelua päivä meni ihan mukavasti. Sää oli hyvä ampua ja ammunta meni teknisesti hyvin eli laukaukset olivat pääosin puhtaita ja hyviä ja nuoli käyttäytyi hyvin.

Jokatapauksessa en jäänyt viimeiseksi joka oli tavoitteena. Kisahan menee lähinnä opiskelun piikkiin arvioinnin puolesta joten minulla ei todennäköisesti ole mitään asiaa kärkeen ellei nyt jotain mullistavaa tapahdu huomenna.

Joka tapauksessa huomenna täytyy toivoa että merkit pitävät ja ammunta kulkee jotta pääsen antamaan hieman takaisin porukalle jolla on mittaussysteemit kunnossa.

Hienosäätöä ja metrimerkit

Olin ruskiksella joskus ennen kuutta ja aloin heti ampumaan metrimerkkejä lyhyistä pitkiin päin. Jossain 35m kohdalla alkoi sataa aivan tolkuttomasti. Odottelin hieman sateen laantumista mutta jatkoin ampumista sateessa. Vetelin sateen aikana lähinnä laukaisuharjoituksia ja sitten kun sadekuuro loppui, ammuin pari nuolta ensin jousta kuivaksi jonka jälkeen ammuin seuraavan matkan merkin kohdalleen.
Ilmeisesti plungeri olikiertynyt hieman pois oikealta syvyydeltään koska pieni korjaus haritukseen ja plungerin jäykkyyteen sai nuolet niputtamaan oikeaan paikkaan sivusuunnassa sekä lyhyiltä että pitkiltä matkoilta.

En viipynyt kentällä kovinkaan kauan vaan olin kotona jo ennen Simpsoneita :) Lähinnä sen johdosta että sateessa ei ole kiva ampua vaikka se vesi kuinka lämmistä olisikin. Toisaalta ihan hyvä että torstaille tuli kevyempi päivä ja perjantai on vapaata niin lauantaina pitäisi olla kunnolla iskussa maasto-SM:iä varten. Samoin tällä viikolla on tullut vietettyä aika pitkiä päiviä töiden jälkeen kentällä, olen ollut lähes säännön mukaisesti kotona vasta lähempänä yhdeksää.

Kotiin päästyäni siirsin vielä merkit tähtäimelle sivuteippiin. Perjantain-illaksi ei ole siis muuta tekemistä kuin nuolten uudelleen sulittaminen.

50m maastotauluun

Ammuin keskiviikkoillan pelkästään 50m matkalta 80cm maastotauluun. Lähinnä saadakseni jälleen puhtaan tekniikkatreenipäivän viimeaikojen vehkeiden nysväämisen sijaan.
Alku oli kankeaa mutta ammunta lähti hiljalleen kulkemaan ja sain nuolet pysymään nelosen sisällä muutamaa harhalaukausta lukuunottamatta. Loppuvaiheessa sain litistettyä nipun vitoseen yhden tai kahden nuolen ajautuessa neloselle. Kaikenkaikkiaan hyvä treeni-ilta.

Tänään pitäisi tehdä vielä pientä hienosäätöä jouseen koska matkan pidentyessä nippu liikkuu oikealle. Tuon ei pitäisi olla paha korjattava joten voin tänään ampua vielä kerran merkit läpi metrimatkoille joka jälkeen homman pitäisi olla pulkassa. Aion pitää perjantain palautumispäivänä ennen kisoja ja muun muassa sulittaa nuolet uudestaan.

Nokinpaikan viritystä...

Vietin tiistai-illan ruskiksella vaihteeksi viritellen nokinpaikkaa.
Kokeilin laittaa alamerkin vaihteeksi oikean painoisesta metallipaikasta ja ammuin jonkin aikaa mutta tuloksena oli hajonnut nippu. Ilmeisesti kahdella nokinpaikalla jänteelle tulee aivan liian paljon tavaraa ja nuoli ei käyttäydy oikein vaikka jousen virittäisi miten.

Lopulta tein päädyin ratkaisuun jossa ylänokinpaikka on metallista ja alanokinpaikka kapeasta maalarinteipistä. Homma alkoi jälleen toimimaan. Tänään pitäisi vielä selvittää mistä johtuu pieni nipun vetäminen oikealle pidemmille matkoille siirryttäessä, muutan jousi ja nuoli toimii hyvin.

Jokatapauksessa tämä 570 A/C/E jolla ammun on aivan liian löysä putki näille lavoille, Winexit vain heittävät liian kovaa joten taulukoista otettu nuoli ei voi toimia. Tällä hetkellä olen jo kompensoinut nuolen löysyyttä 90 grainin kärjellä joka ei ole optimaalinen kärki varsinkaan kenttäammuntaan, FITA maastossa siitä on ehkä hieman hyötyä arvioitavilla matkoilla.

Olisi hienoa jos saisi jostain testiin about oikean pituista 520:stä tai vielä pykälää jäykempää putkea jolla voisi tehdä testit maasto SM:ien jälkeen.

Nokinpaikan ihmettelyä

Pidin tarkoituksella viikonlopun vapaata ammunnasta ja painuin ruskikselle vasta eilen.
Ammuin jonkinverran merkkejä punotulla nokinpaikalla jonka aikana ihmettelin hieman nuolen lentoa. Ammuin sen jälkeen muutamia sarjoja sulattomalla varustettuna ja sulaton meni noin metrin verran oikealle!
Laitoin takaisin jänteen jossa oli metallinen nokinpaikka jonka jäkeen sulaton alkoi hakea lähemmäksi nippua muttei vieläkään oikealle kohdalle koska plungeri oli aivan liian jäykällä. Laitoin alanokinpaikaksi kapeaa maalarinteippiä joka vei sulattoman melkein oikeaan paikkaan mutta kun löysensin plungerin about oikealle jäykkyydelle, veti sulaton luonnollisesti taas oikealle.

Seuraava kokeilu onkin laittaa alanokinpaikka metallista ja katsoa muuttuuko nuoli jäykäksi vai asettuisiko se vihdoin paikalleen. Tästä viisastuneena voisinkin sanoa että Winex lapojen heitto on aivan omaa luokkaansa. Tällä hetkellähän minulla on A/C/E 570 putki 29" pituisena 90grain kärjellä. Jotta saisin jousen oikeaan vireeseen punottujen nokinpaikkojen kanssa, joutuisin sirtymään käyttämään yhtä tai kahta kaliiperia jäykempää nuolta riippuen siitä laitanko täyden 120grainin kärjen nuoleen. Oikea kaliiperi olisi minulle siis joko 520 tai ehkä jopa 470.

Ei kuitenkaan kiinnostaisi lähteä ostelemaan vaihteeksi tusinaa nuolia ja huomata jälleen että putki on liian notkea/jäykkä...

Tänään olisi ollut tarkoituksena tosiaan kikkailla hieman nokinpaikan kanssa tehden sulatontestiä mutta ainakin tällä hetkellä näyttäisi siltä että Helsingin yli on menossa kunnon ukkospilvi. Toivottavasti keli hieman selkiää iltaa kohden ja pääsisin kentälle treenaamaan.

Uusi nokinpaikka

Vietin nelisen tuntia ruskiksella hakien oikeaa nokinpaikka käyttäen tarranauhasta tehtyä nokinpaikkaa. Sain mielestäni paikan kohdalleen ja punoin siimasta ylä sekä alanokinpaikan.

Korkeusheitto oli aivan eri luokkaa kuin pelkällä ylänokinpaikalla, sivuheitto ihan normaali. Sulattoman nuolen testeissä havaitsin että jousi ilmeisesti iskee huomattavasti nopeammin kuin metallisella nokinpaikall akoska sulaton hakeutuu melkoisesti oikealle. Kokeilin korjata vääristymää plungerilla mutta sen joutuu ruuvaamaan aivan liian tiukalle ennenkuin sulaton alkaa edes lähestymään sulallisten nippua.

Huomenna on ohjelmassa merkkien läpikäynti varajänteellä ja uudella nokinpaikalla, jos homma ei toimi vaihdan vanhaan jänteeseen.

Kevyet treenit

Vietin parisen tuntia ruskiksella ampuen FITA Field tauluihin. Parissa eilen ammutussa merkissä oli hieman korjaamisen varaa.

Unohdin tottakai varajänteen kotiin aamulla joten uuden punotun nokinpaikan teko jää huomiselle. Tosin huomasin myös sulattomalla ammuttuani että sulaton hakee hieman ylös mutta se voi johtua myös nokinpaikan elämisellä laukaisuhetkellä.

Ammuin muutaman sarjan Oskarin viispiikkitaljalla liipasinlaukaisulla ja Timpan linssitaljalla peukalolaukaisulla. Liipasimella onnistuin saamaan hieman parempia laukaisuja aikaiseksi mutta peukalolla onnistuin aina säpäyttämään pokakättä hieman ennen kuin painoin peukalon tarpeeksi alas. Ei ole vieläkään minun hommaani tuo taljalla ampuminen. Vietin kentällä noin parisen tuntia.

Kentällä oli kanssa alkeisia kuvaamassa ja haastattelemassa Helsingin Sanomien toimittaja, saa nähdä koska juttu tulee ulos ja miten hieno siitä tulee. Itse en tunkenut linssiluteeksi vaan juttu käsitteli lähinnä alkeisammuntaa lonkkareilla.

Huomenna toivottavasti nokinpaikkasäätöä sun muuta.

Välipäivä sekä FITA Field harjoituksia

Pidin maanantain vapaata ammunnasta.

Tiistaina vietin noin kolme ja puoli tuntia kentällä Timpan kanssa. Ammuimme lähinnä metrimerkkejä FITA maastotauluihin. Merkit näyttäisivät olevan ihan hyvässä kunnossa joten seuraava tavoite olisi miettiä arviointitapoja matkoille suhteessa taulun kokoon.

Tarkoituksena olisi myös punoa uusi nokinpaikka nykyisen metallisen ylämerkin tilalle jolloin mahdollinen nokin luistaminen jänteellä alaspäin laukaisun yhteydessä pitäisi poistua koska nokin molemmilla puolilla on merkki.

Minulla on pieni pätkä siimaa josta nuo merkit voi hyvinkin tehdä, pitäisi käydä vain hakemassa hieman lisää tuota siimaa jos loppuu kesken. Samoin joudun todennäköisesti tarkastamaan nokinpaikan korkeuden korvatessani metallisen nokinpaikan punotulla, joten säätämistä riittää kyllä. Lähinnä pitäisi löytää hyvä materiaali joka olisi saman painoista punotun siiman kanssa ja joka olisi helppo siirtää ylös tai alas koska mikäli punottu paikka ei nasahda heti oikealle paikalle, on sen siirtäminen hankalaa. Minulla pitäisi olla vielä nuolten eläinkierrokselle merkkaamiseen tarkoitettua teippiä mistä pitäisi onnistua ylä- sekä alanokinpaikan tekeminen väliaikaisesti joten lähden todennäköisesti tekemään säätöjä sillä. Eli nokinpaikka paikalleen, sulatonta testiin ja mahdollista korjaustaa nokinpaikan korkeuteen. Sitten kun oikea korkeus on löytynyt, punon nokinpaikan paikalleen ja ammun vielä sulattomalla kontrollitestit jotta näen muuttuuko sulattoman osumapaikka nokinpaikkamateriaalin muutoksen johdosta. Oletettavissa on myös että jousen isku nopeutuu hieman joka voinee vaikuttaa myös plungerin säätöön jonka kyllä näen samalla kun teen sulatontestit molemmilla nokinpaikoilla.

EFAC - Jälkimaininkeja

Viimeinen päivä kisapaikalla eli Lauantai meni mukavasti hienossa kelissä leiriä pakkaillessa ja Banquetia/palkintojenjakoa odotellessa. Teemu ja Oskari hilpasivat Göteborgin huvipuistoon päiväksi ja minä keskityin Timpan kanssa lähinnä syömään hyvin Storstuganilla sekä ihaillen kisapaikan nähtävyyksiä. Kävimme muun muassa vihdoin Tjolöholmin linnassa kiertokäynnillä, jonka alueella kilpailut järjestettiin. Linna oli uskomattoman hieno ja uskomattomimpana mieleen jäivät linnan keskuslämmitysjärjestelmä jossa lämmin ilma ohjattiin kiviseinien sisällä kellasin kaminoilta jokaiseen huoneeseen. Samoin uskomatosta olivat linnan monien kylpyhuoneiden suihkut, jotka linnan rouva oli vaatimalla vaatinut tilattavan Englannista asti ja jotka suihkuttivat vettä kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Ensimmäinen mielikuva suihkun nähdessään tosin oli jokin vekotin joka muistutti läheisesti keskiaikaista kidutusvälinettä mutta ilmeisesti siinä hyvät suihkut sai.

Banquet alkoi puoli seitsemältä ja illallisesta vastasi linnan pääkokki. En muista herran nimeä mutta joku mainitsi että hän olisi ihan jotain television kokkiohjelmaakin vetänyt joskus. Ruoka oli aivan mahtavaa. Salaatteja oli paria erilaista, erittäin maukasta kanasalaattia sekä kinkku-retiisisalaattia. Pääruokana oli paikallista lohta joka oli kuorrutettu jollain kerroksella josta tuli hieman mieleen korppujauhon ja mädin sekoitus, lohen viereen lohkottuja ja paistettuja perunoita sekä päälle kermaviilipohjainen? mätikastike. Jälkiruoaksi perinteisesti kahvia jonka kanssa tarjottiin juustokakkua jonka´pohja oli tehty jostain piparin tapaisesta rouheesta ja jonka päällä oli lakkahyydyke sekä pari mansikkaa. Suussasulavaa kakkua.

Sapuskan jälkeen alkoi varsinainen pääluokkien ja maajoukkueiden palkintojenjako. Suomalaiset kävivät pokkaamassa kiitettävän määrän henkilökohtaisia mitaleja sekä maajoukkue pääsi mukavasti kolmanneksi joten kisoista kannoin kotiin lopulta kaksi pronssimitalia.

Palkintojenjaon jälkeen jouduimme lähtemään heti ajamaan takaksin kohti Tukholmaa koska meidän piti keretä seitsemältä lähtevään aamulauttaan kohti Turkua ja ajomatka Göteborgiin oli kestänyt niin kauan ettemme halunneet ottaa riskiä lautalta myöhästymisestä. Olisi toki ollut mukavaa jäädä vielä juttelemaan paikan päälle muiden ampujien kanssa mutta kun oli kiire niin ei voinut mitään.

Pilkin malkein koko matkan Tukholmaan ja rantaan päästyämme huomasimme olevamme hieman yli tunnin etuajassa. Emme ottaneet huomioon että matka Sto-Göt on ylämäkeä joten päinvastainen matka on luonnollisesti alamäkeä, eli olivime voineet lähteä hieman myöhempään kisapaikalta mutta toisaalta matkalla olisi voinut sattua mitä vaan hidastavaa joten parempi ajoissa kuin myöhässä.

Lauttamatkalla tuli käytyä tax freessä, nukuttua, käytyä saunassa ja syömässä ja nukuttua hieman lisää. Turusta kotiin ajomatka meni nopeasti ja olin lopulta kotona yhdentoista-puoli kahdentoista aikaan.

Täytyy myöntää että kisareissu oli hieno. Säät suosivat meitä koko viikon ja radat olivat mukavat ampua. Kanssakilpailijatkin olivat mahtavia tyyppejä -tietysti poislukien se yksi protestipelle- ja kisan järjestelyt menivät nappiin ottaen huomioon että kisat toteutettiin noin viiden hengen kapasiteetilla.

Hieno reissu.

EFAC - Viides ja viimeinen kilpailupäivä - Hunter kierros

Päivä lähti ihan hyvin käyntiin. Noin puoleen väliin asti ampuminen meni ihan ok. Jossain vaiheessa alkoin painaa liian paljon päälle kirjurina oleminen ja tulosten jatkuva seuraaminen, en saanut pidettyä tuloseroa Walesin ihmeeseen poissa mielessä ja suorittamisestli ylisuorittamista joka näkyi heti osumissa. Välillä tuli rasteja joista vedin puhtaasti täydet - tai sitten lähelle täysiä -, osa meni sitten penkin alle ja sain joitain kolmosiakin taulusta. Noin toisella neljäsosalla iski tolkuton hiipuminen. En tiedä johtuiko se tulosten seuraamisesta ja yliyrittämisestä vaiko sitten urheilujuomapulverin loppumisesta johtunutnesteen suolavajaus. Jokatapauksessa ennen kun pääsimme kahvipaikalle oli veto pahasti lopussa. Kahvitauon jälkeen homma alkoi taas luistaa siihen - Hei kukavaan täällä on Mara, terveisiä kelle vaan - asti että tuli ensimmäinen pitkä kävely jossa onnistuin ampumaan yhden paalun 10y liian lyhyellä merkillä joka johti yhden nuolen kulkeutumiseen taulun ulkopuolelle ja neljän pisteen menetyksen. Tämän jälken ampuminen oli erittäin hankalaa, en saanut oikein kiinni mistään ja Walesilainen veteli muutamien purkujen jälkeen ihan kohtalaisia osumia. Viimeiset neljärastia ammuimme niemennokassa jossa tuuli oli perstuntumalta noin 10-12m/s joka aiheutti melkoisia ongelmia. Walesilainen onnistui ajoittamaan ampumisensa paremmin ja sai parempia osumia joten peli oli erittäin selvä viimeisellä rastilla.

Ammuin päivän tulokseksi 482 (kolme pistettä Suomenennätyksestä) ja Walesilainen ampui 492 joten piste-eroa oli tälle päivälle ja lopputuloksessa lopulta 14 pistettä. Voisi melkein sanoa että viiden päivä ammunnan jälkeen 14 pisteen erolla hopealta putoaminen oli toki huono asia mutta ei sitä voi missään mielessä hävetä. Hieno kisa kokonaisuudessaan ja palkintopallilla seistään huomenna Banquetin jälkeisissä palkintojenjaossa.

Lopputuloksena siis koko EFAC viikolta oli 2455 pistettä. Voittajan, eli Göranin pisteet olivat 2607 joiden muassa hän teki hunter kierroksella uuden euroopan ennätyksen tistaina sekä vielä paransi sitä perjantaina, on se äijä. Hopeapallin pisteet olivat yhteensä 2469 ja neljänneksi tulleen skotin pisteet olivat 2393.

P.S. Terkkuja Oskarilta.

EFAC - Neljäs kilpailupäivä - Field kierros

Nonii, neljäs päivä ja toinen Field kierros on ammuttu.

Ruuvasin edellisenä iltana rengastähtäimen tilalle perinteisen jyvällisen ja kirjoitin ylös rengasmallisen säädöt jottain pystyisin nopeasti vaihtamaan takaisin vanhaan jos alkaa jyvä pelottamaan kierroksen aikana. Kerkesin ampua harjoituskentällä pari sarjaa ennenkuin laittoivat portit kiinni ja piti lähteä kokoontumaan kisapäivän aloitusta varten.

Aamusta asti oli sellainen tunne että alkuperäiset tähtäinmerkit toimivat ok ja ammuin niillä ihan mukavasti noin puoleen väliin asti. Sitten jälleen alkoivat nuolet vettä ylös jostain syystä ja jouduin jälleen ampumaan rasteja lyhyinä. Kävin muutaman kerran jousen kaikki säädöt ja viritykset läpi enkä löytänyt mukamas mitään vikaa mistään. Sitten yksi kerta kun taas ihmettelin säätöjä huomasin että kilkkeri oli jostain systä about 2,5-3mm liian takana. Ei ihme että veto tuntui pirun pitkältä.
Laitoin klikkerin takaisin oikeaan säätöönsä ja san ammuttua kaksi taulua alkuperäisillä merkeillä jonka jälkeen alkoi taas tulla yläosumia. Ammuin loppukierroksen hieman skaalaa soveltaen.

Jokatapauksessa jyvällinen tähtäin toimi paljon paremmin kuin ympyrä, varsinkin lyhyet matkat helpottuivat huomattavasti ja toisaalta pitkätkin olivat mukavia ampua kuhan tähtäinmerkki ensin osui paikalleen.

Walesin ihme ampui kierroksen aikana muutaman missin joiden kautta pääsin rokottamaan mukavasti pisteitä. Ukko ampui muuten kyllä hieman parempaa tasoa kuin minä mutta itse en ampunut yhtään missiä joten lopputulos oli selvä. Sain Walesia kiinni 11 kokonaista pistettä joka kavensi piste-eron huomiselle neljään pisteeseen.

Kierroksen loputtu aminulla oli Field kierrokselta kasassa 489 pistettä joka on uusi henkilökohtainen ennätykseni sekä samoin uusi Suomenennätys.

Huomenna toivottavasti sateet pyyhkäisevät pohjoispuolelta ohi ja saamme ampua koko päivän hyvässä kelissä.

Huomenna illalla sitten taas lisää infoa kun viimeinen päivä on ammuttu loppuun ja loppusijoituspaikka on selvillä, toivottavasti ei sentään Nuorgami...

EFAC - Kolmas kilpailupäivä - Animal kierros

Kolmas päivä ja eläinkierros on ammuttu. Keli oli ampumisen kannalta mahtava mutta ammunta ei kulkenut aivan odotetusti alkukierroksesta.
Jouduin käyttämään usealla rastilla toisen nuolen ja muutamalla rastilla tuli pelkkä lihasosuma ensimmäisellä nuolella.

Noin puolessa välissä huomasin että aluperäiset oikeat tähtäinmerkit olivatkin yhtäkkiä kohdallaan ja sen takia olin ampunut koko päivän alavoittoisesti. Aloin käyttämään alkuperäisiä merkkejä jonka jälkeen kaikki nuolet olivat aina sydämessä. Harmi ettei tullut tajuttua aikaisemmin sillä jäin kaksi pistettä lisää jälkeen Walesilaisesta jonka johdosta erona kakkossijaan on nyt kokonaista 15 pistettä. Tuo ero on käytännössä helposti ammuttavissa kiinni varsinkin jos oikeat tähtäinmerkit toimivat huomenna. Pitää ensimmäisillä rasteilla kokeilla mikä toimii ja ampua sen mukaan jos en kerkiä harjoituskentälle aamusta.

Mielenkiintoinen tilanne tapahtui kun menin myöhemmin illalla tarkastamaan tuloksia taululta. Walesin kaveri nappasi minut mukaan ja höpisi jotain protestista meidän ryhmäämme kohtaan. Paljastui että toinen ryhmä edellämme oli tehnyt meidän ryhmästämme sekä välissämme olleesta ryhmästä protestin. Syynä oli se ettemme joka rastilla kierrättäneet ampumavuoroa. Ilmeisesti protestin teki ryhmässä vaikuttanut juuri junnuista äijiin siirtynyt nuori tähtäinampuja jonka pesin about 6-0 maanantaina ja joka tätä kautta olisi saanut kaksi parasta tähtäinryhmää pudotettua kisasta ja nostettua itsensä palkintopallille.

Protestitoimikunnan edessä selvisi että kaverollut ilmoittanut protestista muille kuin meidän ryhmämme Walesilaiselle sekä toisen ryhmän kahdelle ampujalle. Protesti pitäisi ilmoittaa kaikille protestin osapuolille.

Toimikunnan lopputuloksena tapaukseen oli että koska säännöistä löytyy Animal kierroksen kohdalta toki kohta jossa käsketään kierrättämään ampumavuoroa joka rastilla mutta koska yleisistä säännöistä löytyy kohta jonka mukaan ryhmä voi itse keskenään päättää erinäisissä tapauksissa ampumajärjestyksestä, että protesti hylätään ristiriitaisten sääntöjen takia ja säännöistä lähetetään tarkennuskehoitus IFAA:n hallitukselle ja mahdolliset sääntömuutokset käsitellään seuraavassa hallituksen kokouksessa.

Jannun perusteena protestille oli se että meidän ryhmämme ampujat jotka ampuivat puolikkaan kierroksen toisena parina saivat epäreilun edun muihin ryhmiin nähden koska he pystyivät päättelemään mahdollisista ensimmäisen parin osumista paremmin mahdolliset tuuli ja mäkiolosuhteen. Kaveri ei vain ottanut huomioon sitä että jokainen ampuja ampuu ryhmässä aivan yhtä monta rastia ensimmäisenä ja toisena paria, riippumatta siitä vaihdetaanko järjestys puolessa välissä vai kierrätetäänkö järjestystä koko ajan.

Juttelin myöhemmin herra Steve Kendrikin kanssa ja kerroin mielipiteeni siitä mihin protestimahdollisuutta pitäisi käyttää ja mihin ei, eli se että protestoijan tulisi olla kokenut jotain sellaista vääryyttä joka asettaa hänet huonompaan asemaan kuin protestoitavan kohteen. Steve oli asiasta aivan samaa mieltä ja totesimme yhteen ääneen että mitään etua emme tilanteesta saaneet.

Jotta tulipahan tämäkin päivä nähtyä. Toivottavasti jatkossa voidaan ratkaista kilpailut ampumalla kovia tuloksia eikä itkemällä protestilautakunnalle.

Ai niin, ammuin 532 534 joka oli kymmenen kahdeksan pistettä alle oman ennätykseni. Göran vetäisi tyynesti 512 554. Huomenna lisää field tai hunter kierroksen jälkeen jos järjestäjät saisivat jossain vaiheessa selville kumpi kierros huomenna ammutaan.

EFAC - Toinen kilpailupäivä - Hunter kierros

Ammuin hunter kierroksen sinisellä radalla joka oli kallioisempi ja sitä myötä kuivempi rata. Kulkeminen oli helppoa eikä ampumapaikoilla ollut ongelmia saada hyvää paikkaa seisoa. Kaikin puolin mukava rata. Ongelmana oli lähinnä Hunter taulut joissa on kokomusta tausta ja valkoinen spotti. Käyttämäni jyvättömän tähtäimen kanssa tähtäys lähtee näitten taulujen kanssa liikaa harhailemaan koska en saa kunnolla kohdistettua tähtäinrengasta tauluun joten tuloksena kymmenen pistettä huonompi tulos kuin maanantaina, eli 470.

Jokatapauksessa voin olla tyytyväinen molempien päivien ammuntaan. Vaikka ei omia ennätyksiä tai uusia Suomenennätyksiä tullutkaan, ammuin maanantain kaksi pistettä alle oman ennätykseni ja tämän päivän kaksi pistettä alle oman ennätykseni. Toki ennäytkiä olisi voinut parantaa mutta mielestäni kuntohuippu onnistui hyvin ajoitetuksi tälle viikolle.

Tämän päivän ammunnassa oli erona eiliseen myös se ettei puhti loppunut varsinaisesti kesken missään vaiheessa. Eilen olin paljon ennemmän poikki päivän ammunnan jälkeen kuin tänään mikä on tulkittava hyväksi asiaksi. Tosin tänään vetäisin klassisen tyhmän mokan eli ammuin kaksitolppaisen kävelyn ensimmäiseltä tolpalta kolme nuolta johon meni sitten yksi X osuma missiksi eli se siitä viidestä pisteestä.

Ylesen observoinnin pohjalta molemmat kilpakumppanit (Görania en laske kilpakumppaniksi koska hän voittaa jokatapauksessa) väsyivät tänään jo puoliltapäivin, joten jos trendi jatkuu, olettaisin että saan parannettua sijoitustani viikon jatkuessa. Suurin painoarvo on tällä hetkellä huomisella Animal kierroksella josta on mahdollisuus vetää rutosti pisteitä.

Asiasta kolmanteen. Göranin kanssa juttelu on mukavaa koska herra on harrastanut jousiammuntaa noin kolmekymmentä vuotta ja ampunut erinäisissä kansainvälisissä kisoissa menestyksellä olympialaiset mukaanlukien. Herran tekniikka ja tyyli on aivan omaa luokkaansa - tämän takia en vain pysty lähteä hakemaan ykkössijaa, kaulaa on liikaa ammunnan tasossa ja vuosissa, rahkeet vain eivät riitä - ja täydellisiä osumia satelee. Tuon kokemuksen pohjalta on jo tarttunut hihaan tämän päivän ammunnan aikana kilotolulla kokeilemisen arvoisia asioita sekä välineiden että tekniikan puolesta. En tosin ala kesken kisaa mitään uutta testaamaan vaan jätän kokeilut kisan jälkeiselle ajalle. Toivottavasti Göranin höpinöissä on perää sillä ainakin hyvin loogisilta erinäiset asiat kuulostavat. Hieno herra, ellei jopa uusi jousiammuntaidoli (vanhaa idolia tosin ei taida varsinaisesti olla).

Joten ei kun uutta matoa koukkuun ja Animal kierrosta ampumaan huomenna.

Asian tiimoilta lisää huomenna illalla jahka tulokset saadaan laskettua ja mikäli Larsin wlan on vielä oletusasetuksilla taivaalla.

EFAC - Ensimmäinen kilpailupäivä - Field kierros

Ensimmäinen kilpailupäivä on takana ja jousit ja kengät ovat tukevasti kuorrutettu mudalla. Täällä alueella on vissiin satanut viimeiset viisi viikkoa kaatamalla joka on siinä joutessaan hieman vaikuttanut maaston kiinteysasateeseen.

Jokatapauksessa tänään aloitettiin kokoontumalla kahdeksaksi kisakeskukseebriefiä varten ja pikaisen briefin jälkeen lähdettiin metsään lähempänä yhdeksää.

Tänään oli ohjelmassa punainen rata joka kulkee alueen koillispuolella olevan mäkisen ja metsäisen niemenkärjen ympäri. Alkuun on hieman hankalaa saada ammuntaa kulkemaan utta muutaman rastin jälkeen homma alkoi jälleen luistaa. Sitten saavuttiinkin ensimmäiseen notkoon jotakautta oli tarkoitus siirtyä seuraavalle rastille. Vaelluskenkä ei ihan hörpännyt mutaista vettä...

Kierros oli vähintäänkin mielenkiintoinen. Persoonallisin rasti oli kahvipaikan viereiseen hetteikköön järjestetty lyhyt kävely pikkuspotteihin joka lilluin mudasta. Parhaimmilla upposi saapas yli nilkan mutaan ja osalla tolpista oli joko joko sellainen fiilis että valuu tähdätessä mudan mukana suuntaan x, tai sitten vain uppoaa syvemmälle mutaan. Mudan seasta löytyi muutama laudanpätkä joilla pystyi harjoittelemaan akrobaatin taitoja samalla tähdätessä ja yrittäessä ampua.

Vettä oli siis riittävästi sekoittuneena vanhan merenpohjan luonteiseen mutavelliin.

Kahvipaikan jälkeen alkoivat taulut olla siinäkunnossa että niistä puttuivat vitoset eli keskustat kokonaan ja taulunvaihtoa varten sai metsästää jannuja ympäri metsää. Noh, huomiseksi on luvattu järjestäjien puolesta taustojen taakse varatauluja riittävästi jotta huomisen pitäisi pystyä ampumaan ehjiin tauluihin.

Niemen kärjessä hieman haittasi tuuli joka vei nuolia puuskissa minne sattuu. Kahdeksaksi viimeisellä rastilal aloin saada kiinni normaalista ampumarytmistä ja nuolet alkoivat mukavasti osua.

Kierroksen mieleenpainuvimpina asiointa olivat muta, muta ja muta, sekä ehkä jonkinverran loputon odottaminen "kärkiryhmän" käyttäen edellä kaiken mahdollisen ajan ampumiseen.

Noh, lopputuloksena tältä päivältä toinen paikka ja nousu kärkiryhmään. Ruotsin olympiatoivo Göran on 21 pisteen päässä ja tarkoitus olisi yrittää saada kunnon peesit tuosta herrasta joka näytti ampuvan erittäin hyvin ja vakaasti. Toivottavasti huominen menee hyvin ja saan pysyttyä vielä huomisenkin jälkeen kärkiporukassa. Huominen ammutaan sinisellä radalla jonka pitäisi olla hieman mäkisempi ja kuivempi ja sitä kautta miellyttävämpi rata ampua.

Timo Rantanen on roiskinut melkoisen määrän kuvia alueelta ja kisasta kierroksen aikana, niitä kannattaa käydä vilkuilemassa tuolta: http://timppa.kuvat.fi/kuvat/efac_2007_sweden/

EFAC - Avajaispäivä

Aamupalan jälkeen harjoituskentälle. Tuli ammuttua muutamat sarjat ja ihmeteltyä kovaa yli kymmenen metrin tuulta. Pikavisiitti vaunulle jossa päätettiin sapuskanlaitosta jonka jälkeen menimme etsimään tutka-asemaa jotta saataisiin Oskarin ja Teemun jouset tutkattua (toivottavasti alle 300fps nopeudelle ettei jousista tarvitse alkaa ruuvaamaan paunoja pois. Pojat ampuivat alle rajojen ja itse kokeilin huvikseni tutkaa koska en ole koskaan ampunut tällä jousella nopeutta. Näyttö näytti 214f/s. Ihan jees. Aikaisempi jousi kovemmilla paunoilla antoi jotakuinkin 196f/s.

Tutkan jälkeen vielä muutamat sarjat harjoitusta ja takaisin vaunulle ja teltoille. Tänään aikaisin nukkumaan ja aamulla kahdeksaksi kisakeskukseen avauspäivän briiffiin josta sitten radalle.

EFAC - Matkalla Göteborgiin

Lähdimme puoli kuuden aikaan Myllypurosta suuntana Turku. Autossa Timppa, Teemu, Oskari ja minä. Turussa olimme ajoissa satamassa jossa törmäsimme ensimmäiseen yllätykseen. Tyttö tiskillä ihmetteli vaunumme korkeutta ja mainitsi että noin korkealle ajoneuvolle ei ehkä ollut paikkaa laivassa ja että lisämaksu menisi joka tapauksessa. Laivamatka oli alunperin varattu Seawindiltä johon toki mahtuu mitä vaan koska siinä menee rekkojakin. Joka tapauksessa Siljalla kun mentiin, oli homman nimi eri vaikka Seawindin tyttö oli painottanut että vaikka laiva vaihtui, on hinta sama. Maksoimme siis sitten matkasta parisataa ylimääräistä ja jäimme laiturille odottelemaan josko mahtuisimme laivaan. Pääsimme loppujenlopuksi laivaan joten matka jatkui.

Laivamatka meny yllätyksettä ja ajelimme vaunu perässä Göteborgiin noin yhdeksän tuntia. Olimme perillä kisapaikalla muutaman mutkan kautta neljän kieppeillä aamuyöstä. Hetken aikaa ihmeteltyämme camping paikan mutavelliä päätimme jäädä täksi vajaaksi yöksi parkkipaikalle nukkumaan. Lauantaina aamupalan jälkeen lähdimme etsimään uutta leiripaikkaa jonka sitten löysimmekin paikallisen linnan työntekijän pihan vierestä. Lars pahoitteli cämping paikan mutaisuutta ja ohjasi meidät hyvälle paikalle pellon viereen. Siirsimme vaunut uudelle paikalle, pystytimme Jamboreeteltan minulle ja Oskarille sekä yhden ylimääräisen teltan välineille.

Iltapäivällä hoidimme ilmoittautumisen sekä välinetarkastuksen jonka jälkeen suuntasimme Göteborgiin ostoksille ja pizzalle. Jotain outoa on paikallisessa kauppakulttuurissa koska paikallisesta kylästä ei löytynyt yhtään kyläkauppa. Matkalta keskustaankaan emme löytäneet mitään ruokakauppoja. Ehkä olemme sokeita. Lopuksi löysimme keskustasta pienen ICA:n josta ostimme muutaman muovikassin sapuskaa noin 30 euron hintaan. Suomessa tuo lasti olisi varmaan maksanut yli tuplat. Kaupan jälkeen sitten pizzat naamaan ja takaisin kisapaikalle keittelemään iltakahvit.

Vielä ei ole tullut ammuttua yhtään johtuen suurin osin julmetun kovasta tuulesta. Koko päivän tuuli etelästä eli mereltä ja koska kisapaikka on aivan meren rannasta, ei ole juurikaan viehättänyt lähteä harjoituskentälle noin 12m/s tuuleen sähläämään. Toivottavasti sunnuntaiksi olisi luvassa hieman heikompaa tuulta jotta pääsisi harjoittelemaan parit kerrat ennen varsinaisten kinkereiden alkamista maanantaina.

Tämä juttu on kirjoitettu Teemun koneella ja wlan yhteys on "lainattu" joltain alueellaolevalta joten mitään varmuutta ei ole yhteyden toimivuudesta jatkossa. Toivotaan että pelaan niin saisin jotain pientä kirjoiteltua kisan aikana.

Viimeiset treenit ennen EFAC:ia

Käväisin päivällä hoitelemassa viimeiset hankinnat reissuun mukaan ja pääsin kentälle noin kahden kieppeillä.
Ammuin alkuun muutaman sarjan 70 metristä mutta melko navakka tuuli veti nippua minne sattui. Siirryin ampumaan jaardimatkoja kentän reunaan mutta mitään kummmempaa en saanut aikaseksi kuin että merkit tuntuivat olevan kohdallaan.
Myöhemmin iltapäivällä alkoivat laukaukset kulkea hieman paremmin. Merkeistä sen verran että alle 20y matkat menivät kokoajan hieman ylös. En kuitenkaan tehnyt mitään merkittäviä muutoksia skaaloihin vaan ammun seuraavan kerran merkin läpi Ruotsissa kisapaikalla. Painuin kotiin kentältä joskus kuuden maissa.

Lähtö kisoihin on huomenaamuna viiden hujakoilla. Eli ajamme ensin Turkkuseen josta sitten suuntaamme lautalla Tukholmaan päin. Tukholman jälkeen mahdollisesti yöpyminen leirintäalueella ja siitä sitten aamulla kohti Jöötteboria.

Harjoittelua keskiviikkoiltana

Keskiviikopäivä meni metsästäessä erinäistä rojua EFACia varten joten pääsin kentälle vasta illemmalla. Hieman ripsoi vettä mutta ei liian häiritsevästi.
Ammuin lähinnä erinäisiä Field matkoja.

Merkkejä ruskiksella

Maanantai meni mukavasti säätä pelätessä enkä mennyt lainkaan kentälle.

Tänään meni aamupäivä ihmetellessä sadetta ja iltapäivä menikin mukavasti odotellessa tohtorin vastaanotollepääsyä allergialääkkeitä varten. Nyt täytyy kyllä myöntää että tulipa taas viivyteltyä noin viikko kyseisten pillereiden hommaamisen kanssa. Tänään oli aivan toisenlainen olo ampua kuin viime viikon maanantaista tähän päivään asti. Perkeleen pujo...

Jokatapauksessa tänään ammuin illan lähinnä IFAA merkkejä läpi edestakaisin ja sain korjattua ne muutamat merkit jotka olin havainnut epäilyttäviksi elukka SM:issä.

Alkupätkä reeneistä meni melk openkin alle, en saanut oikein otetta ammunnasta, syynä jälleen kerran liian kova tahti. Noin puolessavälissä sain rauhoituttua hieman ja tulosta alkoi syntymään. Sain ammuttua IFAA matkat sen verran tarkasti läpi että merkkien pitäisi olla täysin paikallaa.

Huomisen ohjelmana on näillä näkymin tähtäinskaalan siirtäminen tähtäimen kiskoon sivupuolelle "human readable" formaatissa eli suoraan jaardit tähtäimeen. Tämän pitäisi helpottaa huomattavasti kisoissa ja eliminoida väärillä merkeillä ampumiset. Samoin pitäisi käydä hakemassa jostain uudet ampumahousut, sellaiset joista vaikka saisi lahkeet pois helposti lennossa. Vanhat pökät kun tuppaavat olevan vähintäänkin kulahtaneet ja hellesäällä turhan kuumat.

Lähtö EFAC:iin on jo perjantai-aamuna, eli harjoitteluun jää varsinaisesti ainoastaan torstai mikäli jotain ihmeellistä ei sään suhteen tapahdu huomenna.

Keskiviikko ei mittään, torstai ei mittään...

Keskiviikkona ja torstaina oli niin kova tuuli etten nähnyt järkeväksi mennä kentälle.
Perjantaina rohkaisin hurjan luontoni ja menin kentälle olettaen että sateet kiertäisivät kentän. En saanut ammutuksi kuin muutaman hassun sarjan sateenvarjon alla kyhjöttämisen lisäksi, ammunnasta ei tullut juurikaan mitään.

Tänään lauantaina oli mahtava keli. Kävin ampumassa jotakuinkin 90 nuolta ennenkuin oli jo kiire pois kentältä valmistautumaan illan tuplakolmekymppisille.
Jokatapauksessa ampuminen oli tänään mukavan tuntuista vaikka lämpiämiseen menikin aikaa. Sain lopuksi hyviä sarjoja aikaiseksi ja paikallistin muutaman asian joita pitää harjoitella lisää.

Havaittuja asioita (jälleen kerran): jälkipito ja laukaisu (sormien aukeamien)

Huomisen pidän mitä todennäköisimmin vapaata ammunnasta. Ensi viikko onkin sitten kokonaan varattu EFAC:iin valmistautumiselle joten tulen säiden salliessa viettämään ruskiksella ja/tai metsässä melko paljon ajastani.

70m

Livahdin ajoissa töistä ja ampaisin ruskikselle.
Ammuin ihan vain laukaisuharjoituksena 70m matkaa. Alkuun oli kankeaa mutta mukaan mahtui myös hyviä sarjoja.
Ammunta ei ollu lähellekään yhtä varmaan ja helppoa kuin sunnuntaina kisoissa.

Hieman IFAA ennätysstatistiikkaa

Vilkuilin tuossa huvikseni IFAA:n Suomen, euroopan ja maailmanennätyksiä Field, Hunter, Animal metsäkierroksilta sekä 20 jaardin 60 nuolen sisäkierrokselta.

Tuossa alla taulukko miten nuo suhteutuvat omiin ennätyksiini:

Yhteenveto ennätyksistä 16.7.2007

	Oma	SE	Ero	EE	Ero	ME	Ero	Maksimi	Ero
Field	482	482	0	512	-30	530	-48	560	-78
Hunter	473	485	-12	512	-39	535	-62	560	-87
Animal	542	542	0	556	-14	558	-16	560	-18
20y/60n	291	296	-5	295	-4	300	-9	300	-9
20y/120n	573	585	-12	-	-	-	-	600	-27

Ei tuo nyt hassummalta näytä. Toki vielä on parannettavaa vaikka kuinka.

FFAA Eläin SM

Lähdin kosoihin hyvissä ajoin ja ammuin parisen sarjaa harjoitustaustaan. Ammunta tuntui oikein mukavalta, ei minkäälaista pakottamisen tunnetta mitä oli esiintynyt torstaina ruskiksella.

Ennen kilpailun alkua ei vielä satanut mutta kun pääsimme ensimmäiselle rastille numero seitsemäntoista, alkoi tihkuttaa. Sade oli todella hienojakoista ja se kasteli aivan kaiken mahdolisen. Jonkin verran ongelmia ilmaantui rastilla numero 21 jonka ensimmäisen nuolen ammuin ketun selän yli. Korjasin tähtäintä hieman liian radikaalisti koska luulin etten ottanut alamäkeä tarpeeksi voimakkaasti huomioon jonka johdosta ammuin toisen nuolen ketun mahan alapuolelta ohi. Kolmas nuoli osui sydämeen joten sain vielä kaavittua kyseiseltä rastila 12 pistettä kasaan. Hieman kyllä syletti koska rasti oli helppo ja 18-20 pistettä siltä olisi pitänyt saada helposti. Sain kuitenkin hienosti ammunnan takaisin kasaan heti seuraavalla rastilla jolta ammuin taas täydet 20 pistettä.

Toisella puoliskolla sade laantui ja loppupuolella alkoi jo aurinkokin hieman pilkottaa joka toi lisävauhtia ampumiseen. Kaikki taulut tuntuivat erittäin helpoilta ampua ja sainkin toiselta puoliskolta kaikki muut sydämeen paitsi rastit 2 ja 13, neljä pistettä siis pois täysistä, eli 276.

Ensimmäisen puoliskon pisteet olivat 266 eli kymmenen pois toisen puoliskon pisteistä antaen lopputulokseksi mukavat 542. Tulos oli sama jonka ammuin viime vuoden EM:issä eli tuloskunto on pysynyt elukkakierroksen osalta samana joka antaisi ihan hyvää lupausta tämän vuoden EM:ien läpiviemiseen kunnon tuloksilla. EFAC:issa toki pitää yrittää pistää vielä paremmaksi.

Torsai-ilta ruskiksella

Pääsin ampumaan noin viiden hujakoilla ja aloitin aloitin ampumalla IFAA matkoja sunnuntain elukkakisaa varten. Muutamalla matkalla havaitsin merkin olevan hieman pielessä mutta tärkein eli tipumatkat pitivat paikkansa.
Korjasin myös erään asian joka oli kiusannut jo jonkin aikaa, eli minulla oli ollut tunne että tähtäimen kisko on hieman vinossa. Ammuin matkoja samalla sivuttaissäädöllä edestakaisin lyhyiden ja pitkien matkojen välillä ja totesin että vinossahan se.
Korjasin kiskon suoraan ja nyt sivuttaisheitto on eliminoitu kaikilla matkoilla, samoin kisko ei enään tähdättäessä/linjatessa näytä häiritsevältä.
Ammuin lopuksi vielä muutaman sarjan 70m FITA tauluun mutta jotenkin en saanut hyvää tuntumaa ammuntaan.

Käytin kentällä yhteensä noin 2,5h ja lopetin kun keskisormen päästä alkoi kadota tunto. Samoin nimettömän nahka alkoi ikävästi kuorimaan jo toista kerrostaan tällä viikolla joka teki ammunnan hieman kivuliaaksi. Huominen on suuniteltu lepopäiväksi samoin kuin mahdollisesti lauantai. Sunnuntaina sitten elukkakierrosta ampumaan Sipoonkorpeen.

Keskiviikkoilta ruskiksella

Pääsin kentäll enoin viiden hujakoilla. Sää näytti vähintäänkin pahalta, taivas oli täynnä tummia pilviä ja päivällä oli satanut melkoisesti. Otin silti riskin ja kasasin jousen ja kävelin viivalle. Otin varmuuden vuoksi sateenvarjon mukaan.

Sain ammuttua jotakuinkin kolme tai neljä kuuden nuolen sarjaa ennekuin alkoi satamaan. Sade oli kuitenkin vain lyhyt kuuro ja parin minuutin sateenvarjon allaolon jälkeen keli muuttui jälleen hyväksi, eli pilviseksi ja kohtalaisen lämpimäksi.

Sain ammuttua melko rauhalliseen tahtiin verrattuna viime päivien roiskimisiin joka näkyi heti osumissa. Niput pienenivät jälleen kohtuulliseen kokoon, ainoa negatiivinen puoli oli nipun vaeltaminen jonkin verran ylä-alasuunnassa sekä satunnaiset sivuosumat joko oikealle tai vasemmalle. Nuo sivuosumat johtuivat selkeästi laukaisuvirheistä. Tosin hyvä puoli on se että vaikka nuoli lähtee liikkeelle laukaisuvirheestä, ei se mene punaisen ulkopuolelle eli pysyy vähintäänkin seiskassa.

Loppujenlopuksi olen jälleen tyytyväinen viimeisen treenikerran jälkeen koska parannusta tekniikassa selvästi tapahtuu ja tähtäys ja laukaisu tuntuu kokoajan paremmalta. Hieman enemmän voisivat nuolet toki hivuttautua punaiselta keltaiselle mutta eivätköhän ne sinne keltaiselle taas siirry kun aika on kypsä, eivät ne pakottamalla sinne mene.

Tiistai-ilta ruskiksella

Alunperin oli suunitelmana ampua 70m matkalta tekniikkaa mutta koska Timppa pääsi kanssa kentälle niin ammuimme yhdessä IFAA matkoja kentän reunassa.
Merkit pitivät kutakuinkin paikkansa, tosin tipumatkoja en ampunut.
Osittain ampumisessa oli havaittavissa erittäin hyviä, hyvältä tuntuvia sarjoja joissa loppuveto ja voimansiirto onnistui mahtavasti. Osittain taas löytyi huonoja, pahalta tuntuvia sarjoja. Kuitenkin tuntuisi siltä että ammunta alkaa jälleen kampeamaan paremman puolelle, eli palautumista selvästi tapahtuu loman jälkeen.

Ammuin loppujenlopuksi 1,5-2 tuntia joka tuntui ihan riittävältä treeniltä.
Jahka tekniikka alkaa jälleen loksahtamaan paremmin paikalleen voi vaihteeksi koventaa harjoitustahtia muttan halua repiä paikkoja jumiin vielä näin lähellä loppunutta ampumatonta kautta.

Maanantai-ilta ruskiksella

Vaikka päivällä näyttikin sää vähintäänkin epäilyttävältä, eli satoi kaatamalla useissa jaksoissa, taivas aukeni iltaa kohden ja pääsin kentälle harjoittelemaan.

Ammuin yhteensä noin pari tuntia.

Alku oli hieman kankeaa jonka jälkeen nippu (jos sitä nyt nipuksi voi sanoa) alkoi valahtamaan alaspäin ja osumat keltaiselle kävivät kovin vähiin. Nipun siirtyminen johtui todennäköisesti aivan liian nopeasta ampumarytmistä jonka johdosta lihakset eivät kunnolla kerenneet palautua nuolten välillä. Pidinkin jossain vaiheessa hieman pidemmän tauon ja kävin häiriköimässä muun muassa Rajalan Urpon ampumista joutavalla jutustelulla kesälomasta ja muusta.

Tämän jälkeen ammuin vielä muutaman sarjan jotka ammuin tarkoituksella rauhallisesti. Veto tuntuin heti mukavammalta ja voimansiirtokin alkoi hiljalleen loksahtaa paikalleen eivätkä tähtäykset enään olleet pitkittyneitä ja kankeita. Sain lopuksi ihan mukavia nippuja aikaiseksi, tosin hienoista liikkumista nipun suhteen vielä oli havaittavissa.

Tiistaina olisi taas tarkoitus mennä kentälle mikäli säät sen sallivat. Suunitelmana vieläkin ampua 70m ihan vaan tekniikkatreeninä pisteistä huolehtimatta ja totuttaa jälleen kroppa ammuntaan parin viikon tauon jälkeen. Keskiviikkona ja loppuviikosta olisi tarkoitus treenata lyhyempiä matkoja sunnuntain FFAA elukka SM:iä varten ja varmistaa että tähtäinmerkit pitävät.

Lopullinen toipuminen loman aiheuttamasta notkahduksesta olisi suuniteltu sunnuntaille, mikäli vaan säät sallivat harjoittelun viikolla.

70m harjoittelua Ruskeasuolla

Ensimmäinen pätkä kesälomasta on takanapäin. Nyt on käyty saaristomeren puolella purjehtimassa ja vieläpä seilattu takaisinkin. Säät olivat on/off tyyppisiä reissun aikana eli joko paistoi pilvettömältä taivaalta tai sitten satoi kissoja ja koiria tuulen ollessa parhaimmillaan 14m/s.

Pari päivää tuli jo oltua töissäkin mutta kentälle en vielä itseäni ollut saanut harjoittelemaan.

Eilen ei tullut lähdettyä ampumaan koska sää oli vähintäänkin epävakaa, tekosyyhän se toisaalta oli, sateiden välissä oli pitkiäkin jaksoja jolloin olisi voinut hyvinkin ampua. Tänään sen sijaan pääsin ruskikselle asti ja sain ammuttua parisen tuntia. Ammuntaa ei häirinnyt kuin yksi parin minuutin heikko kuurosade jota tuskin huomasin.

Verrattuna parinviikon talviloman jälkeiseen romahdukseen tuntui ammunta menevän hieman paremmin tällä kertaa vaikka pari viikkoa oli jäänyt kokonaan ammuntaa vaille. Toki ei ammunta täydellisesti mennyt mutta jonkinlaista nippua sain aikaiseksi. En viitsinyt keskittyä mihinkään erikoiseen ammunnan suhteen, senkun vain ammuin nuolta tauluun omaan rauhalliseen tahtiini.

Ensi viikolla on tarkoitus viettää töiden lomassa niin paljon aikaa kuin mahdollista kentällä koska viikonloppuna on seuramme järjestämä eläin-SM kisa Sipoonkorvessa. Kyseiseltä kierrokselta minulla on vielä voimassaoleva suomenennätys jota tottakai pitää yrittää parantaa, samoin pitää toki olla paikalla puolustamassa ennätystä jos joku muu alkaa hipoa tulosta.

Toivottavasti saan tämän viikon aikana ammunnan sille mallille että mahdollinen ennätyksen parantaminen onnistuisi.

FFAA Maasto SM - Hunter kierros

Olipa päivä.

Toisella taululla ammuin heti yhden nuolen paskaksi.
Merkin piti olla 55y matkalle 3,9 mutta minäpä jostain syystä ruuvasin tähtäimeen 4,9. Helähti mukavasti kun nuoli lensi taustan yli kallioon. Siinä meni sitten se neljä pistettä. Saattoi olla että tuo väärä merkki johtui siitä että Timppa oli kuvailemassa vieressä ja linssiluteena olo sitten vaikutti niin etten tarkastanut merkkiä, tai sitten ei. Pöllin kostoksi Timpalta kuvan tuosta ammunnasta, käskeköön poistaa netistä jos loukkaa. Revin sulat talteen ja otin kärkipätkän viineen mukaan jos vaikka ottaisi kärjen talteen tai sitten tekisi putken pätkästä vaikka kukkakepin.

Tuosta missistä toipumiseen meni sitten seuraavat kolme rastia ja ammunta alkoi kulkea kunnolla vasta seitsemännellä taululla. Ammuin ihan mukavaa tulosta monta rastia kunnes tultiin rastille numero 28. joka oli sivumäkeen sijoitettu viuhka, muistaakseni matkaa jotain hurjaa kuten 25y joten kyseessä ei ollut kovinkaan kaksinen taulu. Ampumapaikan vieressä oli sitten pieni pajuntynkä. Mietin hetken pitäisikö yrittää löytää parempi paikka vaiko tykittää siitä. Tuli lopputulokeen että siitä mahtuisi hyvin ampumaan. En tiedä osuiko sivustabi hieman loppuvedossa tuohon pajuun vai mitä tapahtui mutta nuoli lähti klikkerin läpi käsistä ja pamahti väärään tauluun. Siitä johtuen yksi ampumani vitonen tuomittiin missiksi. Yhdeksän pistettä siis tähän mennessä pois pelkästään oman hölmöilyn johdosta.

Tämän taulun jälkeen oli onneksi mahdollisuus pitää kahvitauko ja hieman rauhoittua.
Seuraavat taulut menivät suhteellisen hyvin ja ammunta toimi ihan mukavasti, melkeimpä liiankin mukavasti joka sitten kostautui hetken päästä.

Kahdeksannella rastilla, joka oli helppo lyhyt tipukävely, ammuin kaksi ensimmäistä nuolta nätisti vitoseen jonka jälkeen päätin jostain syystä vetäistä vielä yhden nuolen sinne vitoseen vaikka olisi pitänyt siirtyä seuraavalle taululle tolpalle. Hieman sapetti, taas lähti viisi pistettä taulusta pois. Neljätoista pistettä siis pois tuloksesta ja tässä vaiheessa viimeistään karisivat toiveet Oskin Hunter kierroksen ennätyksen rikkomisesta. Taulut eivät yksinkertaisesti enään riittäneet virheiden korjaamiseen. Ammuinkin loput neljä rastia puolihuolimattomasti, sen verran otti päähän. En vain saanut keskityttyä kunnolla ampumiseen. Toisaalta vaikak miten olisi keskittynyt ja pinnistänyt, ei ennätys olisi silti mennyt rikki. Oskin ennätys kun on 485 joka käytännössä olisi mennyt rikki ilman hölmöilyjä aivan helposti tällä ammunnalla.

Hunter kierroksen tuloksena lopulta 470 joka antoi SM:ien yhteistulokseksi 952 ja kilpailun voiton, eli yksi sulka lisää hattuun.
Kokonaisuudessaan kilpailuun mahtui hyviä ja huonoja hetkiä, hyviä sentään paljon enemmän kuin huonoja. Tietysti harmittaa ettei Hunter kierroksenkin SE tipahtanut syliin mutta ammuttu mikä ammuttu, ei sitä voi muuksi muuttaa. Riittääpähän haastetta seuraaviin kinkereihin.

Muutama muistamisen arvoinen asia:
- Pitää tehdä tähtäimeen skaala matkoineen, ei luottaa merkkilappuun ja tähtäimen säätämiseen merkkilapun ja tähtäimen omien numeroiden mukaan.
- Mikäli ampumapaikka tuntuu vähänkin epävarmalta, etsi parempi paikka.
- Kiinnitä huomiota ampumapaikalle tultaessa siihen mikä matka on ja minkätyyppinen ammunta on kyseessä, yksi tolppa, kävely vai viuhka.

FFAA Maasto SM - Field kierros

Tänään ammuttiin ensimmäinen päivä FFAA:n maasto SM:istä eli Fiel kierros.
Keli oli mitä mahtavin ampua, aurinko paistoi eikä ollut liian kylmä eikä kuuma.

Kokonaisuutena kierros meni ihan ok poislukien pari hölmöä mokaa. Yksi moka sattui ihan vaan siten että ruuvasin tähtäintä pieleen vaikka merkki oli aivan oikea. Muutaman matkan merkit eivät myöskään pitäneet, eli joko olen kämmännyt ruskiksella merkkien kanssa tai sitten jotkut matkat ruskiksella eivät ole aivan paikallaan.

Samoin muutama kämmi sattui ylä/alamäen vaikutuksen arvioinnissa eli pari kertaa tuli aivan turhia ylä tai alaosumia.

Kokonaisuudessaan kierros oli kuitenkin hyvä, ammunta oli tosin hieman väkinäistä ja pääsin vauhtiin vasta loppupuolella jolloin ammunta alkoi tuntua rennolta ja mukavalta joka myöskin alkoi näkyä tuloksessa.

Loppujenlopuksi sain kasaan 482 pistettä joka on uusi henkilökohtainen ennätykseni sekä uusi Suomen ennätys.

Huomenna jatkuu kisa Hunter kierroksen merkeissä.

Laiska viikko...

Maanantain-ilta meni mukavasti kaverin veneen mastoa nostellessa ja paikalleen laittaessa.
Tiistaina meni töissä pitkään enkä kerennyt/jaksanut kammeta kentälle.
Keskiviikkona kävin ampumassa noin tunnin julmetussa tuulessa lähinnä tipumerkkejä jaardimatkoille, muutaman sarjan ammuin 50y matkalta. Lopuksi vielä pari sarjaa 70m matkalta FITA tauluun.
Torstaina satoi enkä mennyt kentälle.
Tänään perjantaina on duunin saunomiset iltapäivällä ja pitäisi vielä sulittaa illalla nippu nuolia viikonlopun kisoja varten joten tuskin kerkiän kentälle tänäänkään.
Viikonlopun ohjelmassa  on FFAA maasto SM:t Siuntiossa.

Ammunta vähissä tällä viikolla...

Maanantaina oli veneen lasku johon meni koko ilta.
Tiistaina kerkesin ampumaan josta on ihan postauskin.
Keskiviikkona jatkuivat puuhastelut veneen kanssa, laitettiin purjeet paikalleen. Kerkesin tosin pari hassua sarjaa ampumaan ruskiksella ennen sitä.
Torstaina meni töissä niin pitkään ettei kentälle ollut enään järkevää mennä. Sen verran olo oli väsähtänyt että vaikka valoa ja ilmoja olisi riittänyt, en nähnyt järkeväksi lähteä treenaamaan.
Tänään perjantaina onkin aluillasta lähtö Lontooseen päin jossa olisi tarkoitus viettää viikonloppu ja hieman rentoutua ennen viimeistä kokonaista työviikkoa ennen kesälomia.

Ensi viikolla sitten lisää ammuntaa.

Merkkejä ruskiksella

Ammuin jaardimerkkejä 30y matkalta 80y matkalle.
Niputti alun muutaman sarjan jälkeen ihan mukavasti, tosin 80y oli jo hieman hankala ampua koska tauluna oli 30y taulu. Meinasi mennä pikkasen pieneksi tuolta matkalta.

Ammuin lopuksi vielä yhden sarjan 70m matkalta FITA tauluun. Niputti ihan kivasti, tosin nippu oli hieman alhaalla.

Lopetin ampumisen kun keskisormen päästä alkoi kadota tunto.

Ratatalkoot

Paalutettiin porukalla sipoonkorpeen puolikas field kierros, eli 14 rastia.
Profiili radalla on pääosin pienestä alamäestä jyrkkiin alamäkiin, mukana on myös yksi rasti pienellä ylämäellä. Sivurinnettä ei mahtunut mukaan.

Ammuin talkoiden päätteeksi viisi rastia hinkaten merkkejä eri matkoilla. Kyllä täytyy myöntää että pelkkä kenttäammunta ei juurikaan palvele metsäammuntaa. En saanut oikeastaan kunnon nippuja aikaiseksi ja varsinkin jyrkemmissä alamäissä tuntui että korkeus- ja sivuhajonta oli liian suurta.

Noh, tästä on hyvä aloitaa maastoharjoitukset.

Lisää IFAA Field merkkejä

Ammuin uudestaan lyhyet jaardimerkit ja hienoista säätämistä löytyi parilta matkalta.
Seuraavalla kerralla pitää yrittää ampua kaikki merkit/matkat läpi.
Ammunta kulki erittäin hyvin, osumat olivat hyviä ja laukaisu tuntui miellyttävältä.
Kerrassaan mukava ilta ammunnan parissa.

Aini, dumppasin jyvällisen tähtäimen jo eilen kun ei sen kanssa ampumisesta tullut yhtään mitään. Tänään oli mukavaa ampua matkoja pelkällä renkaalla.

Sunnuntaina on sipoonkorvessa ratatalkoon joidenka tarkoituksena olisi paaluttaa 14 rastia IFAA Field matkoille. Sunnuntaina tuskin tulee vielä ammuttua mutta ensi viikolla on tavoitteena käydä ainakin kaksi kertaa metsässä ampumassa tuo 14 rastia. Muu harjoitus saa olla ruskiksella ampuen tasamaalla Field matkoja.

IFAA merkkejä ruskiksella

Sain torstaina töiden jälkeen ammuttua loput jaardimerkit, eli pitkät matkat ovat nyt merkattu muistiin.
Kerkesin ampua vielä muutaman matkan aikaisemmin merkatuilta lyhemmiltä matkoilta uudestaan läpi. Kokonaisuutena merkit näyttivät pitävän mutta joitain poikkeuksiakin löytyi jotka pitää korjata.
Lopetin ammunnan hieman kahdeksan jälkeen kun alkoi sataa.

Perjantaina olisi tarkoitus ampua kaikki jaardimatkat läpi ja tarkastaa että merkit pitävät.

Uintia

Kävin töiden jälkeen uimassa koska keli oli ankea.

IFAA merkkejä ruskiksella

Kävin tiistai-iltana töiden jälkeen ampumassa merkkejä IFAA maastomatkoille.
noin 40y asti sain ammuttua melko hyvät metkit mutta sen jälkeen puuskainen tuuli alkoi vaivata.
Samoin minulla ei ollut mukana kuin 15y-30y taulu joka alkoi käydä hieman pieneksi 40y matkalla jonka johdosta tähtäämisestä tuli melko vaikeaa.
Kokeilin piruuttani jyvällistä tähtäintä mutta tuulenpuuskat voimistuivat niin paljon etten voinut mitenkään päätellä oliko jyvästä hyötyä vain haittaa.
Pitänee tässä kun säät sallivat vetäistä ensin muutama sarja 70m matkalta FITA tauluun ja sen jälkeen kokeilla IFAA taulua. Oikean kokoisin IFAA tauluja pitäisi kanssa hakea jotta saisi pidemmille matkoille oikeat taulut.

Circuit

Käväsin töiden jälkeen circuitissa.
Teki jälleen hyvää. Selkä joka taas hieman varoitteli sunnuntaina tuntuisi olevan jälleen täydessä iskussa.
Huomenna olisi tarkoituksena hakea IFAA Field tauluja ja mennä ruskikselle ampumaan merkkejä kuntoon.

Ranking - Kouvola

Ajomatka meni suht mukavasti ottamatta huomioon että edelleenkin on Kotkan moottoritie remontin alla ja suuri osa matkasta matelee kahdeksaakymppiä.
Jokatapauksessa mukava ajomatka. Kisabiisiksi nousi Viikatteen Ah, ahtaita aikoja. joka soi matkalla ja jäi pyörimään mieleen.

Lämmittelykierrokset jäivät kahteen jonka johdosta vauhtiinpääsy tulospuolella sijoittui vasta kolmanteen - neljänteen sarjaan. Yhden virheen tein tuossa kohdistaessani. Taulusta löytyi kaksi nippua ja säädin tähtäintä ensin väärän nipun mukaan joka johti melko pahaan osuman siirtymiseen taulussa. Onneksi tajusin korjata asian heti väärään paikkaan päätyneen nuolen jälkeen.
Ensimmäiseltä puoliskolta kasaan ihan ok 306.

Toinen puolisko lähti todella kankeasti liikkeelle. Oli erittäin hankalaa saada hyvää laukausta aikaiseksi. Jousesta lähti julmettu meteli laukaisuvirheiden takia. Tosin jouri pitää nykyään muutenkin tautista meteliä -vaikka laukaisu olisikin ok- jonka lähdettä en ole vielä löytänyt.
Ammunta lähti toisell apuoliskolla kulkemaan todella myöhään, eli neljännellä sarjalla jok apuolestaan jätti vain pari sarjaa aikaa korjata tulostilanne.
Loppujenlopuksi pisteitä kasaan toiselta puoliskolta vain 291 joka antoi yhteistulokseksi 597.

Hieman ongelmia aiheutti välillä päälle lyönyt rankkasade jonka aiheuttamiin osumapaikanmuutoksiin en välttämättä reagoinut tarpeeksi nopeasti/voimakkaasti. Jokatapauksessa hyvä vesitreeni.

Pudotuskierrokset sitten menivätkin täysin putkeen. Tietty pientä viilausta voisi pisteisiin saada ylöspäin mutta olosuhteisiin nähden ei voi valittaa.
Ammunta tuntui hankalalta mutta osumia tuli erittäin mukavasti, sinänsä outo yhtälö. Pistemäärät pudotuskierroksilta olivat 102, 108, 106 ja 107. Kaiken kruunasi kultaottelussa viimeisenä sarjana ammuttu X, 10, 10. Tuon sarjan jälkeen oli aivan mahtava fiilis. Voitto siis irtosi komeasti tästä kilpailusta. Kyllä kisaaminen on parhaimmilla hienoa :)

Kisan tulokset

Yhteenvetona:
- hyvä sadeharjoitus
- jousi pitää helvetillistä metakkaa
- osumia tulee vaikka laukaus tuntuukin pahalta

Korjattavaa:
- pitää selvittää miksi jousi räsähtää laukaistessa, mahdollinen laukauksen lähteminen sivulle?
- pitää punoa kunnon nokinpaikka
- pitää vieläkin treenata pokakädenpuolen selän toimintaa
- pitää treenata otetta jänteellä

Uusi nokinpaikka ja jurputusta ruskiksen kohtalosta

Painuin töiden jälkeen ruskikselle. Laitoin ensimmäisenä alanokinpaikan paikalleen. Käytin hyväksen ylimääräistä messinkistä nokinpaikkaa jollainen ylämerkki myös on.
Niputus oli ihan ok, ja satunnaiset yläosumat hävisivät kun nokkia ei ollut tarve painaa ylöspäin.
Kummastusta sen sijaan herätti se miten paljon tähtäinmerkkiin vaikutti pienen messinkipalan laittaminen jänteeseen kiinni. Merkki muuttui 70m matkalla 5,5:stä 7,5:een joka on huomattavan paljon.

Revin huomista varten alamerkin pois jotta Kouvolan ranking menee vanhojen tottumusten mukaan. Pitää joskus myöhemmin tehdä kunnon molemminpuolinen nokinpaikka langasta.

Kentällä kuulin myös kumman huhun jonka mukaan liikuntavirasto haluaisi jyvittää Ruskeasuon kentän käyttöä maahockey sekä krikettikäyttöön!
Samaa aikaa ei kentälle ampujien kanssa mahdu urheilujoukkuetta eikä se olisi turvallistakaan. Itse en halua krikettipalloa takaraivooni kun olen ampumassa, enkä usko että kukaan joukkuepelaajakaan haluaa löytää harhanuolta nahastaa kun hän on juossut pallon perässä ampumalinjalle. Samoin mikäli kenttä laitetaan uusiksi, poistuvat todennäköisesti kentältä myös käytävät joita pitkin liikuntarajoitteiset ampujat ovat pääseet helposti viivalta taululle ja takaisin. Ratkaisuna olisi siis vuorottelu. Iltaisin valon määrä rajoittaa tehokkaasti ammuntaharjoittelua, liian hämärässä kun vain ei voi ampua.
Mikäli kenttä pyhitettäisiin kokonaan pallolajeille (joille löytyy jo vaikka kuinka monta kenttää Helsingistä, jousiammuntakenttiä ei kovinkaan monta) joutuisivat jousiampujat evakkoon. Kysymys kuuluukin minne? Mistä löytyisi Helsingistä kenttä jonka päädyssä on maavalli pysäyttämässä harjanuolet ja joka on tarpeeksi pitkä jotta sillä voidaan ampua 90m matkaa, sekä jolle mahtuu samaan aikaan alkeisammuntaa ja lähimatkojen harjoittelua tai sitten 40-50 kilpa-ampujan kilpailu.

Käytännössä mikäli kentällä aiotaan ampua mitään kilpailuja, on nykyinen kettäkin jo tisessään alimitoitettu pituutensa puolesta. FITA sääntöjen mukaan ampumalinjan takana pitää olla viiden metrin päässä viiva jonka takana ampujat odottavat vuoroaan. Ampujille on käytännössä varattava vähintään 5m tilaa säilyttää välineensä joten kentän pituus tulisi olla vähintään 100m jotta kentällä voidaan ampua FITA kierros. 90m kisoja ei ole kentällä viimeaikoina ammuttu, lähinnä 70m kisoja, joten tuo säännön pykälä ei ole muodostunut ongelmaksi.
Samoin jos ajatellaan kilapilijamääriä sekä kentän tarvittavaa leveyttä, niin nykyään kilpailuissa käy noin 40-50 henkeä ampumassa eri luokissa. Tämän pohjalta koska taustaa kohden suositellaan säännöissä sijoitettavan max kolme ampujaa, taustoja tulee olla 13 - 16 kappaletta. Taustan minimikoko johon taulun saa laittaa on 122cm kanttiinsa jonka lisäksi tulevat tottakai taustan tukirakennelmat ja jalat, joka kasvattaa taustan leveyden noin 130cm:iin. Tämän johdosta pelkästään tauluista tulee leveyttä kentälle 16,9m 20,8m. Taustojen väliin pitää kuitenkin jättää jonkinverran väliä, joten 80cm taustavälillä saadaan leveydeksi 27,3m - 33,6m.
Muuten tuo leveys kuulostaisi hyvältä mutta kun jokaiselle ampujalle tulee taata 80cm ampumapaikka ja mikäli pyörätuolej aon paikalla, niin vieläkin enemmän. Pelkästään ampujien vaatima tila ilman ylimääräistä tilaa pyörätuoleille saatika sitten katsojille on kentän leveydelle 32 m - 40m. Samoin mitään metsää ei voi kasvaa suoraan kentän laidassa jotta nuolet eivät osu esim. puun oksiin, joten noin 10m on hyvä lisätä pituuteen ja leveyteen.
Minimikoko sii sjousiammuntakentälle on näiden laskujen pohjalta 50m x 110m josta saadaan pinta-alaksi 5 500 neliömetriä.
Kentällä toimivat Helsingin Jousiammuntapiirin seurat myös säilyttävät välineistöään kentällä joka vaatii sekin tilaa. Tällä hetkellähän kentän laidalla ollut varastorakennus ei ole enään tuhopolton takia käytössä vaan tilalla on pari konttia joihin seurat ovat ahtaneet välineistönsä.

Kiinnostaisi tietää mistä liikuntavirasto aikoo vastaavankokoisen alueen keksiä Helsingin alueen jousiampujille ja millä resursseilla alue saataisiin nopealla aikataululla jousiampujien käyttöön.

70m harjoittelua Ruskeasuolla

Vietin vajaa pari tuntia ruskiksella ampuen 70m matkaa. Alku oli hieman kankeaa ja huonoja suorituksia tuli ikävästi. Lopulta sain asennon kuntoon ja pokakäden pidettyä siellä missä pitääkin. Samoin huomasin että ammuin alkuun hieman liian suljetulla asennolla, heti kun avasin asentia hieman alkoi ammunta sujua paljon paremmin.

Loppujenlopuksi olin erittäin tyytyväinen ammuntaan. Laukauksen rakentaminen tuntui luonnolliselta eikä tähtäyksen ja loppuvedon aikana tapahtunut mitään häiriöitä. Samoin paljonpuhuttu voimansiirto loppuvedossa alkaa tuntua kotoisalta.

Edelleenkin ammuin vanhalla nokinpaikalla mutta käytännössä huomenna voisi kokeilla vaikkapa teippiä nokinpaikan alapuolella tai sitten solmin siirrettävän nokinpaikan alaosan langasta jonka saa tarpeen vaatiessa pois. Tänään huomasin jälleen että huonoissa osumissa joko keskisormi painoi nokkia tai sitten nokki liikkui hieman alaspäin mikäli en puristanut nokkia. Eli käytännössä tuohon asiaan kuluu aivan liikaa huomiota mikäli nokki ei pysy paikallaan joten jotain on jossain vaiheessa asialle tehtävä.

Hyvää suoritusta on hankala saada mikäli joutuu keskittymään johonkin ylimääräiseen kuten tässä tapauksessa nokin paikkaan jänteellä.

Muutaman mukavan sarjan sain ammuttua kuten kuvasta näkee. Toki muitakin hyviä sarjoja mahtui mukaan mutta niissä tuppasi olemaan joku virhenuoli mukana joka kampesi seiskaan tai jopa siniselle.
Huomenna siis lisää harjoitusta, tosin vain kevyt harjoitus, ei mitään maratonia.

Tekniikkaharjoituksia 70m matkalta Ruskeasuolla

Kävin keskiviikkona pikapyrähdyksellä ruskiksella.
Ammuin 70m matkalta kuuden nuolen sarjoja lähinnä keskittyen formiin ja erityisesti pokakäteen, vetokäden voimansiirtoon sekä sormien otteeseen jänteellä.

Muutama sarja meni aivan uskomattoman hyvin. Ammuin kaikki nuolet keltaiselle kolmen tai neljän ollessa kympissä. Näillä sarjoilla veto ja laukaisu tuntui äärimmäisen helpolta. Pokäkäden olkapää/lapa asettui hyvin hienoiselle työnnölle ja vetokäden voimansiirto alkuvedon puolelta loppuvedon laukaisunvalmisteluun meni täydellisesti. Jousta oli äärimmäisen helppo pitää jännityksessä, tähdätä ja laukaista.

Vieläkin piti keskittyä aivan liikaa pokakäden olkapään asentoon, eli pokakäden olkapää/lapa tuppaa painumaan aivan liian usein huomaamatta vasten selkärankaa joka aiheittaa aivan liikaa jännitystä vasemmalle puolelle selkää.

En tehnyt vielä uutta kiinteää punottua nokinpaikka, ainoastaan pidin leveämmin kiinni sormilla jänteessä joka näyttäisi korjaavan nokin puristamisesta aiheutuvat nuolen ylöspäin painamisen.
Ratkaisu ei ole täydellinen koska nokki saattaa myös tämän takia liikkua jänteellä hieman alaspäin, eli pitäisi sorvata uusi nokinpaikka. Ammun todennäköisesti lauantain rankingin kuitenkin muuttamatta mitään jousessa koska kiinteän nokinpaikan laittaminen jänteeseen vaatisi kuitenkin kunnon testit teippisellä helpostiliikuteltavalla nokinpaikalla jotta kiinteä malli ei päädy väärään paikkaan. Langasta ja pikaliimasta tehty nokinpaikka on kuitenkin ikävä siirtää.

70m Ruskeasuolla

Pääsin ajoissa töistä liikkeelle ja päädyin ampumaan parisen tuntia Ruskeasuolla.
Ammuin pelkästään 70m matkaa koska lauantaina on Kuopiossa Kouvolassa ranking kierros joka ammutaan tuolta matkalta.

Alkuun oli havaittavissa hienoista kankeutta mutta jahka paikat lämpenivät alkoivat nuolet niputtaa nätisti keltaiselle. Huomasin pari virhettä suorituksessa epäonnistuneilla nuolilla. Ensinnäkin, minulla on jostain syystä mennyt pokakäsi jäykäksi. Heti kun aloin keskittymään pokakädellä työntöön, alkoi nippu pienentyä taulussa. Eli tuossa on yksi merkittävä harjoituksen kohde saada takaisin oikeanlainen työntö suorituksen yhteyteen.
Toinen huomio tuli yhdestä tausta yli ammutusta nuolesta. Minulla on nokinpaikkana ainoastaan yksi kuparinen rengas nuolen yläpuolella. Koska nokki on hieman väljä jänteeseen kuluneessa painaumassa, painan keskisormella nokkia hieman. Joissain virhesuorituksissa, varsinkin väsyessä, alkaa tuo painaminen korostua liikaa josta johtuu nuolen hyppääminen ylöspäin klikkerin jälkeen. Kokeilin vettä nuolta rauhallisesti klikkerin läpi samanlaisella otteella kuin jolla nuoli meni yli taustan ja niinhän siinä kävi että nuoli otti muutaman asteen kärkeä ylöspäin nojaamatta enään ollenkaan hyllyyn.

Tuohon jälkimmäiseen pitäisi oikeasti keksiä pikapikaa jokin ratkaisu. Yksi ratkaisu olisi paksumman välipalan käyttäminen sormiläpässä mutta uskon että silti vaistomaisesti sormenpäät vetävät yhteen. Pala avoisi ehkä hieman pidentää mutta luulisin että se tekee läpän käytösä ja ammunnasta hankalaa.
Yksi vaihtoehto joka varmasti toimisi parhaiten olisi punoa nokinpaikka langasta ihan perinteisesti nokin molemmille puolille. Tällöin ei pitäisi olla mitään syytä puristaa tai painaa nokkia.

Circuit

KÄväsin mannantaina töiden jälkeen circuitissa.
Teki hyvää irrotella viikonlopun ammunnassa jäykistyneitä paikkoja painoilla ja salivehkeillä. Kunnon loppuvenyttelykään ei tehnyt pahaa.

Circuit

Käväisin maanantaina töiden jälkeen circuitissa.
Teki hyvää irrotella viikonloppuna jumittuneita paikkoja sekä venytellä kunnoll paikat kuntoon.

MM-Karsinta, Turku (Sunnuntai)

Päivä oli hieno ja harjoituksissa tuli ihan mukavaa nippua keltaiselle.
Otteluiden alkaessa muutama ottelu meni hyvin, tosin häviten, muutama aivan penkin alle ja yksi erinomainenkin tuli mukaan.

Lähinnä huonot suoritukset muutamassa ottelussa aiheuttivat vitosen ampumisia, joka käytännössä pilasivat kyseisen ottelun.
Pari kertaa myös tuli samanlaisia ylösampumisia kuin lauantaina. En voi ymmärtää mistä nuo johtuvat. Laukaus lähtee rauhallisesti ja erittäin hyvin tähtäimen ollessa keskellä mutta nuoli vain lentää jonnekin nelosen ja vitosen rajalle ylätauluun.

Noh, paras ottelu oli tulokseltaan 109 jossa tuli vielä tasatulos. Voitin uusinnan kympillä.

Eipä tässä ihmeempiä. Lisää harjoitusta ja ensi vuonna uusiksi.

P.S. Tänään pitäisi tulle urheiluruudussa pätkä karsinnoista.

Edit: Näin jälkikäteen ottelupäivän tuloksia vilkuilleena tajusin että voitin kaksi seitsemästä ottelusta. Ensimmäinen oli Esa Rantasta vastaan ammuttu ottelu ja toinen Juuso Huhtalaa vastaan ammuttu.

1. Lindroos  vs. Virtanen - 111/103
2. Rantanen  vs. Virtanen - 102/103
3. Huhtala   vs. Virtanen - 109(9)/109(10)
4. Määttä    vs. Virtanen - 103/92
5. Malinen   vs. Virtanen - 107/94
6. Tekoniemi vs. Virtanen - 109/98
7. Kangas    vs. Virtanen - 107/102

MM-Karsinta, Turku (Lauantai)

Kilpailu alkoi noin 11m/s tuulessa melkoisen kylmässä ilmassa 90m etäisyydeltä.
Heti alusta alkaen en saanut mitään otetta osumiin vaan nuolet lentelivät tuulen mukana aivan mihin sattuu taulussa.
Ilmeisesti oli virhe vaihtaa kevyemmät kärjet nuoliin.

ENSI KERRALLA ENNEN KISOJA, ÄLÄ RÄPLÄÄ SÄÄTÖJÄ UUSIKSI VAIKKA MIKÄ OLISI!!!

Se siitä ohjeistuksesta sitten. Loppujenlopuksi 90m:iltä tuli pisteitä kasaan naurettavat 204. Pisteet olivat koko tähtäinporukan toiseksi huonoimmat.

Sapetti.

Tulokset muilta matkoilta. 70m 288, 50m 278 ja 30m 331.

Lopputulos 1101 joka laskettuna yhteen Riksun tuloksen kanssa antoi minulle lopputulokseksi karsinnoissa 2279 joka riitti yhdeksännelle sijalle kokonaiskarsinnassa. Kahdeksan parasta pääsivät sunnuntain round-robin kierrokselle joten olin ulkona karsinnoista. Loppujenlopuksi kuitenkin yksi ampuja kahdeksan joukosta ei halunnut ampua sunnuntaita joten minut nostettiin yhdeksänneltä sijalta mukaan ampumaan sunnuntain kierrosta.

Tällä hetkellä makaan hotellissa tuijottamassa Bondia telkkarista, maha täynnä pitsaa ja yksi tuopponen olutta pahimpaan ketutukseen.

Huomenna on päivä uusi ja turnaus ammutaan 70m matkalta jolla nuolen pitäisi käyttäytyä hyvin varsinkin jos tuulta on edes hieman vähemmän kuin tänään.

Palailen huomenna astialle.

Merkkejä ja FITA harjoituskierros

Aamu meni mukavasti kotona kärkiä vaihdellessa ja muuta pientä laitellessa joten pääsin ruskikselle vasta 11-12 kieppeillä.
Aloin ampumaan välittömästi merkkejä FITA matkoille johon kului loppujenlopuksi noin parisen tuntia. Merkit paikalleen saatuani ammuin vielä testin vuoksi muutaman sarjan FITA matkoilta ja nuoli tuntui toimivan hyvin. Sulaton meni joka matkalta nippuun sulallisten kanssa. Ainoa ongelma oli kovemmat tuulenpuuskat jotka tuntuivat hieman tempaavan nuolta mukaansa. Muuten nuoli tuntui toimivan hyvin ja ammunta kulki kohtalaisesti.
Käväisin jossain vaiheessa iltapäivää Haagassa kotipizzalla ja painuin jälleen ruskikselle.
Ammuin loppujenlopuksi täyden FITA kierroksen viimeisenä harjoituksena ennen viikonlopun kisoja. 90 metristä sain kasaan 278, 70:stä 305, 50:stä 301 ja 30:stä 331 jotka tekivät lopputulokseksi 1215. Tuo oli ihan kohtalainen tulos ottaen huomioon että vetelin 50m ja 30m matkat kuuden sarjoissa koska auringonlasku alkoi lähestymään ja alkoi hieman viluttamaan. Halusin saada kierroksen loppuun ennen auringonlaskua. 90m meni siis kahden pisteen päähän Tampereen tuloksesta, 70m meni yhdeksän pistettä yli, 50m taas 14 pistettä vajaaksi ja 30m 14 pistettä vajaaksi. Hieman liikaa heittoa edestakaisin noilla matkoilla mutta tällaisen harjoituskierroksen pohjalta ei oiken voi sanoa mitään tuloskunnosta. Jokatapauksessa lyhyet matkat voisivat mennä paljon paremmin eikä noilta matkoilta muutenkaan pitäisi mokailla. Jos vain saan lyhyet kulkemaan hyvin, saattaa tulos olla jatkossa ihan kohtalainen. Viikonloppuna näkee Turussa mihin rahkeet riittävät. Huomionarvoista kierroksesta oli muunmuassa se että väsy iski 9. - 10. sarjan kohdalla ampuessani 50m matkaa. Parin tunnin merkkien ampuminen oli ehkä hieman turhan kova lämmittelyrupeama ennen täyttä FITAa.
Toinenmerkillepantava asia oli pokakäden ote kahvasta. Välillä tuntuisi ote hieman lipeävän joten pitää muistaa ottaa kunnon ote kahvasta siten että kämmen nojaa kunnolla kahvaan eikä ala lipsumaan kämmenselän puolelta pois.
Myöskin huomioitavaa on että suurin osa epäonnistuneista suorituksista meni yläoikealle. Varsinaista syytä en tuolle keksi. Täytyy pitää mielessä ja ihmetellä sitten kun tuo taas toistuu mikä sen aiheuttaa.

En aio perjantaina ampua kovia treenejä, mahdollisesti jätän treenit kokonaan väliin. Joka tapauksessa jos kentälle eksyn, vedän vain kevyet treenit ongelmamatkoilta.

Uintia

Keskiviikkona tuuli niin rutosti etten mennytkään kentälle.
Nuolitestien tekeminen tai mikään muu harjoitteleminen ei ole kovinkaan palkitsevaa 10m/s tuulessa.
Niinpä kävinkin uimasssa. Teki hyvää.

Torstaina olisi tarkoitus puhtaasti lyödä 570:siin 90 grainin kärki kaikkin. Ampua merkit FITA matkoille noilla kärjillä ja sen jälkeen ampua kyseisiä matkoja seuraten miten nuoli käyttäytyy.
Jos nuoli lentää miten sattuu, palaan takaisin alkuperäiseen 100 grainin kärkeen joka tosin tekee nuolesta liian norkean.

Nuolitestejä Ruskiksella

Kävin ampumassa pari tuntia ruskiksella töiden jälkeen vuorotellen A/C/E 570:stä kahdella eri kärkipainolla.
Toinen satsi sisälsi kolme sulitettua ja yhden sulattoman 100 grainin kärjellä olevaa nuolta ja toinen kolme sulitettua ja yhden sulattoman 90 grainin kärjellä olevaa nuolta.
Ammunta oli hieman huteraa mutta pääosin pystyi sanomaan että 100 grainin kärjellä sulaton vie oikealle 30m matkalta noin 15-20cm kun taas 90 grainin kärjellä sulaton menee nätisi nippuun. Tosin nipun saamiseksi jouduin hieman kiristämään plungeria joka taas mielestäni aiheutti nuolen lentoon hienoista levottomuutta, eli tuntui siltä että 90 grainin kärjellä nuoli toimi parhaiten hieman löysällä plungerilla sulatoman iskiessä löysän puolelle.
Pidemmiltä matkoilla 90 grainin kärkiset vaikuttivat hieman levottomammilta korkeussuunnassa.

Tein illemmalla kotiin päästyäni varmuuden vuoksi yhden satsin samoja nuolia 110 grainin kärjillä, eli kolme sulallista ja yhden sulattoman. Tarkoitus olisi huomenna mennä ruskikselle ampumaan kyseisiä sarjoja eri matkoilta jotta näkisi miten suuri ero noilla eri setupeilla on.
Käytännössä oikea nuoli kenttäammuntaan ja FITA matkoihin olisi 520 A/C/E oletettavasti 115-120 grainin kärjillä varustettuna mutta tuota spineä ei ikävä kyllä löydy kaapista joten sitä en pääse tähän hätään kokeilemaan, eli todennäköisesti lopputulos tulee olemaan 570 A/C/E 90 grainin kärjellä joka kuitenkaan ei ole optimaalinen kokoonpano FITA matkoille johtuen kärkipainon pienuudesta ja sitä kautta nuolen herkkyydestä laukaisuvirheille sekä ulkoisille vaikutteille kuten tuulelle.

Noh, huomenna sen näkee. Joka tapauksessa uskon että 570 tuolla 110 grainin kärjellä on aivan liian löysä koska jo 100 grainin kärki teki nuolesta liian löysän. Jos olisi oikein hurja voisi kokeilla vieläkin kevyempää kärkeä joka todennäköisesti vetäisi nuolen sopivasti jäykän puolelle mutta sillä nuolella minkäänlaatuisen tuloksen saaminen 90m ja 70m matkoilta on vähintäänkin epätodennäköistä.

Eli joka tapauksessa viikonlopun karsinnat menevä ei niin optimaalisella nuolella, huomenna vain pitää tehdä päätös vetäsenkö kisat läpi löysällä vaiko sopivan jäykkyksisella mutta liian keveällä nuolella.

Tuulta ja sadetta Ruskeasuolla

Käväisin töiden jälkeen hakemassa Sherwood Shopista tauluja FITA matkoille.
Alunperin olin varautunut menemään duunin salille mikäli sää näyttäisi pahalta mutta koska ei vielä näyttänyt hurjalta niin ajelin ruskikselle.

Heti paikalle päästyäni alkoi sataa.
Odottelin hetken ja laitoin kamat kasaan ja eikun ampumaan.
Tuuli oli vähintäänkin mielenkiintoinen ja sadekuurot toivat oman säväyksensä ammuntaan. Missään vaiheessa ei tuntunut ammunta hyvältä.
Kokeilin sulatonta joka päätyi viidestäkympistä tasaiseen tahtiin noin 20cm oikealle nipusta. Pistää sylettämään mutta ei parane tehdä suuria säätöjä ennen ensi viikonloppua.

Sain viimeisellä sarjallla kolmestakympistä kaikki kahdeksan nuolta sullottua keltaiselle sulattoman hakeutuessa jälleen oikealle.

Pitkään aikaan ei ole jurpinut ammunta, tänään jurpi.

Pitäisi vissiin muistaa vetää hieman välipalaakin töiden jälkeen, voisi hieman auttaa...

Ok, tiedän että tämä ei ole fiksua mutta kärjitin uudestaan kolme sulallista ja yhden sulattoman 90 grainin kärjillä nykyisten 100 grainin kärkien sijaan. Sen verran häiritsi tuo nuolen löysyys. Saa nähdä huomenna mitä vaikuttaa. Nykyinen nuoli kun on A/C/E 570.

MM-Karsinnat, Riihimäki (FITA kierros)

Lähdin reissuun noin tunnin etuajassa ja nappasin Perälän Lauran kyytiin itäkeskuksesta.
Matka oli mukava ajella auringon paistaessa eikä tiellä ollut ketään töpeksijöitä. Perillä olin ehkä turhankin aikaisin mutta ei siitä haittaakaan ollut.

Kilpailu alkoi varsin mukavasti, olin 90m jälkeen toisena ja matkan ampuminen tuntui mukavalta ja sujuvalta. Tulos yhdeksältäkympiltä 275 eli viisi pistettä huonommin kuin edellisenä viikonloppuna Tampereella. Tuuli hieman kiusasi, muuta syytä en keksi tuloksen hienoiseen laskemiseen.

70m tuntuikin sitten jo hankalammalta. Tällä kertaa ei häirinnyt klikkerin ruuvi vaan ihan puhtaasti tuuli. Vaikka Ruskiksella tulee tuulessa ammuttua, on tuuli täysin erilainen kuin riksussa tänään. Esim. vastatuulta ei ruskiksella juurikaan ole, mutta joka tänään painoi nuolia parhaimmillaan noin 30cm alaspäin taululla. Tulokseksi tältä matkalta 293, eli kolme pistettä alaspäin Tampereen tuloksiin verrattuna.

Viisikymppiä alkoi olla jo melko raskasta ammuttavaa. Seitsemääkymppiä ampuessa olivat tähtäykset venyneet aivan liian pitkiksi jonka johdosta alkoi lapojen välissä tuntumaan hieman turnausväsymystä. Tuulen jatkuminen samanlaisena ei juurikaan auttanut ja ammunta tältä matkalta oli erittäin rauhatonta. Tulos 291 joka on massiiviset 24 pistettä huonommin aikaisempaan verrattuna.

Kolmessakympissä oli pakko tehdä tähtäykselle jotain kriittistä ammuttuani yhden nuolen ohi taulusta. Tähtäykset olivat tuulen johdosta edelleen aivan liian pitkiä ja yksi nuoli pääsi käsistä. Missin jälkeen aloin tietoisesti tekemään nopeampia tähtäyksiä ja rivakampia suorituksia joka näkyi heti osumissa. Nippu oli jälleen keltaisella mutta korjaus tapahtui aivan liian myöhään korjatakseen matkan pisteitä kohdalleen, varsinkin se tuli myöhään korjatakseen viidenkympin hölmöilyt. Tulos kolmestakympistä 319, eli 26 pistettä vähemmän kuin Tampereella.

Lopputulos kierrokselta 1178.

Jos hakisin pääsyitä tuloksen lopsahtamiseen tänään voisin listata seuraavaa:
- Liian vähän tuuliharjoituksia, varsinkin vastatuuleen josta johtuivat pidentyneet tähtäykset
- Liian vähän harjoituksia 30m ja 50m matkalta. Olen harjoitellut käytännössä vain 70m ja 90m matkoja
- Reagoimattomuus tähtäysaikojen pitenemiseen

FITA matkoja

Vietin mukavat kaksi tuntia Ruskeasuolla ampuen FITA matkoja.

Vaihdoin torstai iltana klikkerin ruuvin vihdoin W&W:n julmetun isosta muovilevystä tavalliseen ruuviin jonka johdosta 70m alkoi kummasti kulkemaan tänään.
Ammuin rentoa ammuntaa välillä niputtaen hyvin ja välillä hieman huonommin, fiilis oli hyvä kokoajan.

Ammuin muutaman sarjan kokeeksi 90m matkalta joka sekin meni aivan mukavasti.
Viimeiset sarjat ammuin kolmestakympistä ja niputus pysyi hyvänä.
En viitsinyt repiä aivan loppuun itseäni vaan ammuin niin kauan kuin ammunta tuntui hyvältä ja mukavalta.

Huomenna sitten Riihimäelle ampumaan ensimmäiset karsinnat, saa nähdä miten äijän käy. Pitääpä piruuttaan pistää tavoitteeksi ensi vuoden karsintaraja 1270.

Uintia

Käväisin torstaina Mäkelänrinteellä uimassa.
Teki hyvää

FITA matkoja Ruskiksella

Kerkesin kentälle vasta lähempänä seitsemää ja aloitin ammunnan heti seitsemästäkympistä.
Pari sarjaa meni alkuun hieman hapuillen mutta sen jälkeen alkoi taas rytmi löytymään. En edes vaivautunut sähläämään uudestaan tähtäimen etäisyyden kanssa, ammuin puhtaasti oletusetäisyydellä. Homma meni ihan hyvin ottaen huomioon etten vieläkään vaihtanut klikkerin ruuvia.
Ammuin lopuksi muutaman sarjan yhdeksästäkympistä joka meni sekin melko ok. Joitain harhalaukauksia tuli joka johtui lähinnä asennon prakaamisesta, eli käytännössä asento 90m matkalle ei ole vielä aivan kohdallaan. Prakaamisia ei saisi tapahtua.
Lopuksi vielä pari sarjaa kolmestakympistä ihan vaan sivuttaisheiton tarkastuksen vuoksi. Ei ollut heittoa.
Lopettelin siinä kahdeksan maissa.

Huomenna täytyy pitää välipäivä ja käväistä vaikka uimassa jotta saa pikkasen selkää nollattua. Perjantaille saa jäädä kevyt viimeinen treeni ennen Riksua.

Tiistai-ilta Ruskeasuolla

Kerkesin ampumaan tiistaina hyvissä ajoin ja olin suunitellut noin 1,5-2h treenit.
Keli oli hieno, aurinko paistoi kaikilla muilla matkoilla paitsi 90m matkalla jonka ammuin ensimmäisenä.

Ammunta 90 metristä meni mukavasti ja osumiakin tuli. Parhaat niput olivat keltaisella kahden nuolen ollessa kasissa.

Seuraava matka oli 70m jonka kanssa oli ongelmia viikonlopun kisoissa. Kokeilin huvikseni siirtää tähtäintä lähemmäksi silmää saadakseni paremman tähtäyskuvan matkalle sekä välttääkseni klikkerin muoviruuvin.
Periaatteessa homma onnistui erittäin hyvin vetämällä tähtäintä kaksi pykälää sisäänpäin, eli kun normaalisti pidän tähtäintä toisessa pykälässä niin nyt tähtäin oli neljännessä.
Tähtäin asettui oikein mukavasti tauluun ja sain merkin matkalle kohdalleen. Kuitenkin jokin tuntui mättävän ammunnassa. osumia sateli välillä erittäin paljon oikealle eikä niputus ollut parempi kuin tähtäimen ollessa normaalietäisyydellä.
Päätinkin jättää säätämisen tähän ja ampua karsinnat ihan normaalilla tähtäimen paikalla. Klikkerin ruuvin päätin kuitenkin korvata järkevämmällä ennen Riihimäen karsintoja.

Vetelin vielä muutaman sarjan kolmestakympistä lähinnä sen takia että näkisin tuleeko 90m -> 30m siirtymästä paljonkin sivuheittoa joka jossain vaiheessa oli ongelmana. Hienoista heittoa 30m matkalla oli vasemmalle, mutta heitto on niin vähäistä että sen saa korjattua 2-3 napsulla tähtäimessä, eli asian suhteen en tällä hetkellä lähde tekemään yhtään mitään.

Loppujenlopuksi hyvät treenit. Keskiviikkona tarkoituksena olisi ampua 70m ja 90m matkoja painottaen hieman enemmän ongelmalliselle 70m matkalle.

Nääs-FITA, Tampere

Lähdin ajelemaan lauantaina kohti Tamperetta hyvissä ajoin koska laskin jo etukäteen sen varaan että eksyksiinhän siellä perillä kuitenkin joudun.

Pysähdyin matkalla linnatuulessa vetäsemässä hieman aamiaista ja matka jatkui mukavassa kelissä.
Tampereen päässä sitten tulikin pyörittyä ties missä, käväsin muun muassa UKK-Instituutilla kääntymässä ja kun vihdoin löysin ammuntakentän, olin tietysti puomin väärällä puolella.
No loppujenlopuksi pääsin paikalle. Se GPS olisi mahtava kone...

Perillä huomasin että noin puolet asioista jotka olisi pitänyt ottaa mukaan oli jäänyt kotiin. Unohtuneisiin asioihin lukeutui muun muassa spotteriputki ja sen jalka kuten myös ampumahousut. Kiitokset lainahousuista lainaajalle, ilman niitä olisi kisan osallistuminen tyssännyt housujen puutteeseen.

90m matka meni ohan hyvin ottaen huomioon miten vähälle kyseisen matkan harjoittelu on jäänyt. Pisteitä jäi käteen siltä matkalta 280. Ammunta tuntui ihan hyvältä mikäli sai suljettua mielestä sen että nuoli osoittaa hylyllä vasemmalle ja stabi taas oikealle joka luo melkoisen mielenkiintoisen näkymän ammuttaessa pitkää matkaa. Tähtäin asettui ihan mukavasti tauluun tuolta matkalta.

70m olikin sitten yllättäen ongelmallisempi matka. Pari asiaa jotka nousevat päällimmäisenä mieleen ongelmien suhteen on etten vieläkään korvannut klikkerin ruuvin isoa muovista kantaa jollain kompaktimmalla ruuvilla joten vovipala oli aivan liian lähellä tähtäintä aiheuttaen sivuheittoa. Toinen ongelma seitsemälläkympillä on ettei tähtäin asetu oikein tauluun. Taulu on jotenkin liian iso tuolle matkalle. Saattaisi auttaa jot tuolla matkalla toisi tähtäimen yhden pykälän lähemmäksi naamaa ja säätäisi uuden merkin matkalle. Kuitenkin lopulta 296 tuolta matkalta.

50m tuntui mukavalta matkalta, tähtäin asettui hyvin tauluun ja ammunta oli hyvää. Jänne tosin otti muutaman kerran hupparin hihaan kiinni samoin kuin oli tapahtunut pidemmilläkin matkoilla joten ilman lämmetessä dumppasin hupparin ammunnan aikana ja turvauduin pelkkään craftiin ja seuran t-paitaan. Pisteitä ihan mukavasti eli 315.

30m matkan alussa otin tietoisesti itseäni niskasta kiinni tavoitteena 1200 rajan rikkominen. Ennen kolmeakymppiä rajan saavuttaminen oli vielä hieman epäselvää mutta viimeisen matkan alkaessa näkymä oli jopa realistinen. Ammuin viimeisen matkan mielestäni erittäin hyvin. Tähtääminen oli helppoa tähtäimen asettuessa hyvin tauluun, aivan kuin olisi ampunut sisällä spotteja, ainoastaan helpompaa ja mukavampaa. Lopulta sain kasaan viimeiseltä matkalta 345 pistettä.

Yhteispisteet siis kisasta mukavat 1236 joilla irtosi kilpailun kolmas sija. MM karsintarajan ollessa tänä vuonna vain 1200 tämä tarkoittaa sitä että pääsen nauttimaan karsintakilpailujen mukavasta tunnelmasta.

Perjantain märkäharjoitukset

Perjantaina oli pakko kammeta kentälle satoi taikka paistoi. Yhdeksääkymppiä oli pakko päästä ampumaan ennen Tampereen keikkaa.

Ammuin siis sateessa tunnin verran nipun livetessä kokoajan alemmas ja alemmas.
Nippu sentään pysyi kasassa.

Uintia ammunnan sijaan

Torstaina oli tarkoituksena käydä Ruskeasuolla ampumassa 90 metriä ja hieman kalibroida tuota matkaa sekä tähtäinmerkin että mielen suhteen viikonlopun Tampereen FITA-kierrosta varten.
Kuitenkin töistä päästyäni keli näytti jälleen parastaan eli satoi ja oli kylmä. Sisälle en mennyt ampumaan koska halliammunta lähinnä masentaa näin ulkokaudella.
Päätinkin käväistä uimassa Mäkelänrinteellä. Lopputulos oli mainio sillä Kuopion kisan jälkeen jäi venyttelyt vähille ja viikolla oli tuntunut ylimääräistä jäykkyyttä niskassa ja hartioissa jonka uinti mukavasti laukaisi.
Perjantaina olisi tarkoitus uskaltautua rusalle ampumaan sitä 90m matkaa.

900-kierros Kouvola

Ajokeli oli mukava ja lähdin muutenkin aikasin liikkeelle.
Ajomatka meni mukavastisiihen asti kun pääsin Kouvolaan saakka, siellä alkoi sitten sähläys. Missasin ilmeisesti jonkin kriittisen risteyksen ja löysin itseni jostain aivan muualta kuin missä olisi kisaa varten pitänyt olla.

Hetken aikaa ihmeteltyäni löysin keskustaan josta löytyi myös pankkiautomaatti.
Kesksutasta löysin melko hyvin kisapaikalle. Pitänee investoida jossain vaiheessa gps:ään kun on välillä turhan tarkalla kisaan ehtiminen jonkun typerän eksymisen takia.

Kisa meni ihan kohtalaisesti ottaen huomioon että ulkharjoituskertoja oli alla alle kymmenen. Päädyin kisassa neljännelle sijalle tuloksella 814. Paransin siis 900-kierroksen omaa ennätystäni edellisestä vuodesta kahdeksalla pisteellä. Olisihan noita pisteitä voinut muutama enemmän tulla mutta ei voi valittaa. Kauden ensimmäinen ulkokisa kuintenkin.

Viikolla tapahtunutta

Keskiviikkona ei tullu tehtyä mitään erikoista.

Torstaina kerkesin ampua ruskiksella noin tunnin ennekuin piti jo ravata seuran vuosikokoukseen.

Perjantaina sain vetästyä ruskiksella kunnon tuulitunnelitestin lauantain Kouvolan 900-kierrosta varten. Ammuin parisen tuntia välillä jopa osuen, välillä tuulen painaessa nuolia melkeinpä pois taustasta.

Ruskeasuolla 900-kierroksen matkoja

Pääsin tiistaina ruskikselle noin kuuden maissa.
Tarkoituksena oli ampua läpi viikonlopun 900-kierroksen matkoja, eli 50, 60 ja 70 metriä.
Kuinka ollakaan jätin merkkilapun kotiin aamulla joten jouduin ampumaan merkit uudelleen kyseisille matkoille. Melko hyvin muistui mieleen missä kohtaa tähtäin oli eikä säätämiseen lopulta mennyt liikaa aikaa.

Alkukankeuden jälkeen ammunta meni ihan kohtalaisesti, muutama hyväkin sarja joukossa. Vieläkin tosin on sellainen tunne etteivät paikat ole vielä lomaa edeltävässä kunnossa, eli käytännössä pidempien sarjojen ampuminen tuntuu hieman liikaa lapojen välissä.

Kentällä kului aikaa parisen tuntia, nuolia en laskenut, lähinnä yritin hakea hyvää fiilistä.

Kotiinpalattua näytti jopa että tänään ammutut merkit olivat samat kuin aikaisemmin ammutut.

Tämänhetkiset merkit ovat seuraavat:
30m 2,35
40m -
50m 3,55
60m 4,15
70m 4,85
80m -
90m 6,25

Pitääpä seurata muuttuvatko merkit kevään kuluessa.

Ainoa negatiivinen asia ulkoampumisessa on että tuntuu kuin jousi rämisisi julmetusti.
Kaikki säädöt ovat täysin samoja kuin sisällä ampuessa jossa jousi oli äänetön. Olisi kiva todistaa ettei jousessa ole mikään muuttunut ja että ääni johtuu vain sisältä ulos siirtymisestä.

Ainoa asia joka tulee mieleen on että tilleri ei ole mahdollisesti aivan kohdallaan.
Ylälavassa on hieman yli milli enemmän etäisyyttä kuin alalavassa joten pitää jossain vaiheessa kokeilla palauttaa tilleri nollille ja tehdä niputustestejä.

Circuit

Käväisin maanantaina duunin salilla circuitissa.
Tuli vetästyä ehkä hieman turhan kovilla sykkeillä mutta hyvää se kuitenkin teki.

Keskiviikkoilta Ruskeasuolla

Pääsin kentälle noin kuuden maissa, tällä kertaa varustautuneena hieman paremmin vaatetuksen suhteen.

Alkuun meni noin tunti ihmetellessä Handen kanssa hänen taljaansa laittamaa takatähtäintä ja sen saamista jollain ilveellä toimimaan. Muutaman kerran oli jo täydellinen setuppi lähellä mutta sitten aina jokin meni pieleen pienen säädön jälkeen.
Mielenkiintoista hommaa kuitenkin.

Omaa ammuntaa tuli noin tunnin verran jonka aikana lähinnä hain tarkempia merkkejä matkoille 30m, 50m, 70m ja 90m.
Edellisen päivän ongelmana ollut nuolien vetäminen oikealle pidemmillä matkoilla poistui muutaman sarjan jälkeen eli tekniikkavirhe yllättäen.
Loppujenlopuksi sain aikaseksi ihan mukavia nippuja kaikilta matkoilta.

Testissä oli myös kolme nuolta Blazer Mineillä vs. perinteinen 45mm Kurly.
Lopputulos sulkatestissä oli että Blazerit vievät enemmän vasemmalle sekä niissä ilmenee suurempi herkkyys korkeusheitolle.

Eli käytännössä lähiaikoina pitää pistää tilaus sisään muutamasta pussista Kurlyjä. Sisäkaudella aion kyllä jatkossa käyttää K-Vaneja, niiden teho tuli testattua tämän talvikauden aikana ja niiden voittajaa ei vain yksinkertaisesti ole.

Lomaltapaluu

Tulipa oltua kolmisen viikkoa lomilla.
Pari viikkoa siis Egyptissä, Sharm El Sheikhissä jossa ohjelmana oli sukellus.
Käytännössä sain suoritettua viikkojen aikana Open Water Diver, Advanced Open Water Diver sekä Nirox kurssit. Kurssisukellusten lisäksi pariin viikkoon mahtui neljätoista muuta sukellusta riutoilla mukaanlukien Thislegorm nimisen mahtavan hylyn tarkastaminen.

Hieno loma kaikenkaikkiaan, ei pyörinyt missään vaiheessa mikään muu mielessä kuin sukellus.
Huonona puolena toki se että eipä tullut ammuttuakaan.

Käväsin viime viikolla kerran maunulassa jossa näytti siltä että jotain ammuntatekniikasta on vielä loman jälkeen tallella. Annoin itselleni palautumisaikaa ammunnan suhteen pari viikkoa, eli siihen mennessä olisi tavoitteena lomasta palautuminen ja vanhan tason kiinnisaaminen.

Maanantaina käväisin duunisalilla circuitissa josta jäi ihan mukava fiilis.

Eilen kävin Ruskeasuolla ampumassa muutaman hassun sarjan. Tuli huomattua että ei ollut vielä ihan teepaitakeli joten reenit jäivät vähiin.
Ammunta oli melko heikkoa. Ammuin matkoja 30m, 50m ja 70m ja pidemmälle mentäessä nippu kampesi kokoajan enemmän oikealle. Saattoi tosin johtua sivutuulestakin joka toi oman lisänsä kauden ensimmäiseen ulkoammuntakertaan.

Illalla sulitin kaikki nuolet uusiksi jotta on keskiviikkona on hyvä lähteä jälleen Ruskikselle kokeilemaan. Tällä kertaa tarkoituksena ottaa mukaan kelin vaatimat vaatteet mukaan ettei treenejä tarvitse keskeyttää kohmettumisen takia.