Pohdintaa jousiammunnasta

Eilisen kisan jälkeen on pyörinyt mielessä erinäisiä asioita liittyen jousiammuntaan.

Käytännössä pitää oikeasti alkaa ajoittamaan lomiaan niin etteivät ne osu keskelle kisakautta, varsinkaan ennen arvokisoja. Tällä hetkellä näyttää että SM:iä varten itsensä kisakuntoon saamisessa tulee olemaan melkoinen haaste. Yli kolmen viikon ampumattomuus kostautui eilisissä kisoissa erittäin pahasti.

Samoin tuollaisen pitkän ampumattomuuden jälkeen pitäisi olla joku katsomassa suoritusta vieressä muutaman harjoituskerran ajan että asennon saa välittömästi oikeaksi ettei ilmene paikkojen hajoamisia mitä tällä kertaa tapahtui kun ammuin pari ensimmäistä treeniä virheellisessä asennossa. Vetokäden olkapää on pakko saada kuntoon mahdollisimman nopeasti koska se haittaa harjoittelua ja SM:iin valmistautumista ratkaisevasti.

Samoin harjoitusmäärä on saatava pysymään jollain ilveellä korkeampana kuin mitä se on tänä vuonna ollut. Treenit ovat olleet liian lyhyitä ja välillä on tullut muutaman päivän taukoja treenien väliin mikä ei sinänsä ole paha asia mutta ei välttämättä hyväkään. Saatan ehkä jopa alkaa laskemaan nuolimääriä vaikka se ei olekaan ollut periaatteena aikaisemmin. Samoin jahka kisakausi tältä kesää päättyy, täytyy tehdä kunnon lihaskunto-ohjelma ja alkaa orjallisesti noudattamaan sitä niin että lihaskuntopuolella päästäisiin eteenpäin. Hyvä lihaskunto on välttämättömyys tekniikkaharjoitusten lisäksi jotta tekniikkaharjoituksista saa parhaan mahdollisen hyödyn. Samoin parempi lihaskunto aivan varmasti tukee lomaltapaluun tuskaa kun paikat eivät mene välittömästi täysin tukkoon.

Eilinen kisa toimi kyllä erittäin hyvänä pudotuksena maanpinnalle niin kropan toimimisen, tekniikan ja tuloksien osalta. Tuo pudotus tosin olisi pitänyt saada hoidettua viikkoa aikaisemmin.

Valmennuspuolella on varmaankin pakko etsiä jostain henkilökohtainen valmentaja. Yksin asioita pähkiessään saa parhaimmillaan paljon tuhoa aikaiseksi kun ei vain näe mikä osa-alue on menossa päin mäntyä.