Halli-EM:t - Matkapäivä

Sunnuntaina viimeiset treenit. Hieman joukkuetta hallilla ja pizzaa hallin lähibaarissa.
Lopulta kotiin pakkailemaan viimeisiä roippeita kasseihin. Noin kahdeksan aikaan illalla alkoi mahassa sitten murista. Lopputuloksena olikin sitten melkoinen myräkkä joka johti täydelliseen tyhjennysharjoitukseen molemmista päistä. Hienoa, ajattelin.

Sain sullottua putkikassiin välttämättömimmät sekä selkäreppuun hieman käsimatkatavaraa, sitten petiin. Yö meni mukavasti heräillen puolisen tunnin välein vessakäynnille välillä heräten vessan lattialta. Sain nukuttua muutaman hajanaisen tunnin ennenkuin oli jo maanantaiaamu ja Vesa soitteli melkein pihalta että pitäisi olla menossa kentälle päin. Sain juuri ja juuri käytyä tyhjennysharjoitusten välissä pikasuihkussa ja miettimään siinä välissä pitäisikö suosiolla jäädä kotiin potemaan, sen verran kurja olo oli.

Lähdin kuitenkin matkaan. Vesan kyydistä on hajanaisia muistikuvia lähikaupan muovikassin pohjalta. Lentokentällä sitten muistikuvat keskittyivät erinäisiin lentokenttien vessoihin. Lentokoneessa teki hieman tiukkaa istua penkissä nousun ajan varsinkin kun lähtö viivästyi parisenkymmentä minuuttia. Kiroilin siinä vaiheessa hiljaa mielessäni muutamaan otteeseen hallin lähibaarinpitäjän alimpaan helvettiin.

Lennon ajalta muistikuvat ovatkin sitten lähinnä asennonvaihtamisia lentokoneen saniteettitiloissa kohti Frankfurtia sekä lentoemojen huolestuneita kyselyitä siitä olenko oikeasti tarpeeksi tajuissani lentämään. Emot olivat ystävällisiä ja lykkäsivät välillä jotain juotavaa käteen kun pääni vahingossa pilkisti vessasta ulos.

Frankfurtia lähetyessämme sitten yksi emo ehdotteli josko minun pitäisi nähdä joku lääkäri olotilani suhteen johon suostuin, olo oli niin kurja etten uskonut rehellisesti selviäväni neljää tuntia Frankfurtissa, seuraavaa yli tunnin jatkolentoa saatika sitten viimeisintä kolmen, neljän tunnin bussimatkaa Kroatian vuoriston läpi Poreciin.

Seuraavaksi minua sitten kuskattiinkin koneesta laskeutumisen jälkeen rullatuolilla kohti lääkärin vastaanottoa. Lekuri lähinnä kyseli miten kauan olotilaa oli jatkunut, onko neste pysynyt sisällä ja mittasi kuumeen. Koska homma oli jatkunut jo 18h ja minulla oli ilmeisesti kuumetta eikä neste pysynyt sisällä kummankaan pään pidättelemänä, päätti lekuri iskeä minuun sitten tipan kiinni ja laski tunnissa puolisentoista litraa suoraan suoneen. Mukaan vissiin livahti jotain troppia joka autti hieman keskivartalon kouristeluihin. Parisen nappiakin tuli issiin otettua.

Jatkolennollekin kerkesin viime tipassa Lufthansan priorityservicen kyyditsemänä, tällä kertaa tosin sähköautolla hurjastellen. Lufthansalle siis täydet propsit homman hoitamisesta.

Jatkolento meni hieman paremmin mutta pala kurkussa ei vain laskeutunut jonka johdosta vietin aikani lähinnä taas vessassa pykien mitään aikaansaamatta tosin. Laskeutumisen aikana onneksi sain vihdoin aikaseksi jotain Lufthansan siniseen pussiin lentoemojen iloksi.

Bussikyyti lähti suhteellisen ripeästi liikkeelle lennon jälkeen mutta matkan ajalta ei pahemmin muistikuvia ole. Vietin matkan lähinnä horroksessa yrittäen pitää vatsani kontrollissa. Perille päästyämme painuin suoraan huoneeseen ja sänkyyn. Yö meni tasaisin väliajoin herätessä ja vieraillessa vessassa. Itseasiassa mmelko mielenkiintoista että vatsataudissa heräämiseen liittyy selkeästi se että herääminen tapahtuu jonkin painajaismaisen tilanteen kautta. Ilmeisesti alitajunta yrittää saada tarpeeksi kovan herätyksen aikaseksi että kerkiää vessaan suhteellisen tajuissaan. Tosin siitä syystä yö oli melkoisen hektinen.