Kyllä musta vielä ampuja tulee...

Töissä meni myöhään ja olin hallilla vasta kuuden jälkeen.
Pari sarjaa alkuun ja sen jälkeen Masan kanssa dialogia: Mitäs jos tekisit tolleen? Ai näin vai? Nojaa, ehkä tolleen. Jaa näin vai?
Lopputulos oli se että taisin löytää vihdoin oikean tason millä vedon pitää kulkea. Aikaisemmin veto on kulkenut melko vaakatasossa joka aiheuttaa noita kaikkia ongelmia, nyt kun mielessä käänsi vedin jännitystasoa pystympään, vähän samalla idealla kuin jos nykisi ruohonleikkuria käyntiin, lähtivät laukaukset paljon paremmin kuin koskaan aikaisemmin.
Aikaisemmin olen vain sisukkaasti koittanut nostaa vetopuolen kyynärpäätä mutta eihän se nostaminen mitään auta jos vedon jännitys on kuitenkin kaaksepäin.
Tuo liikeradan tason kallistaminen pystympään auttaa kummasti myös pokapuolelle.

Seuraavaksi on siis tavoitteena saada vakioitua vedon taso missä se kulkee sekä pitää pokan olkapää oikealla paikalla. Ankkurointi ja lavan irtoaminen rangasta saavat odottaa sitä hetkeä kun tuo veto ja pokapuoli vakioituvat.

Nuolia 104.