World Cup - Antalya - Epäviralliset harjoitukset

Herätys puoli kasilta ja aamupalalle. Matktavaroista ei hajuakaan.
Aamupalan jälkeen Sheratoniin acreditoitumaan jonka jälkeen vilkaisemaan missä epävirallinen range oli. Tämän jälkeen sitten jouset hotellilta kantoon ja kentälle. Yritin kysellä kentän reunalla organisaattoreilta voinko mennä harjoituskentälle ylös rullatuissa farkuissa ja kisapaita päällä. Ensin ohjasivatten minut suihkuun ja kun en sitten jalunnut kostutella itseäni niin ohjasivat vessaan. Kun ei sitten pissattanutkaan ohjasivat takaisin kentän laitaan. Tämän opastuksen jälkeen en jäänyt odottelemaan mitään lisäohjeistuksia vaan näytin kansainvälisillä käsimerkeillä että antaa olla ja painuin kentälle ampumaan. Kukaan ei sanonut asusteesta yhtään mitään.

Kentällä oli tuulista ja hieman yli 30 astetta lämmintä auringon porottaessa pilvettömältä taivaalta. Kentän laidalla oli hieman varjoa jotta ei koko aikaa tarvinut kärvistellä grillissä. Jonkin ajan päästä alkoi päänahka kysellä barbequekastiketta koska hattu oli jäänyt kontiin joten pidin hieman enemmän taukoja varjossa.

Ensin yritin ampua 20 säikeisellä varajänteelläni jolla ei osunut mihinkään. Syyksi paljastui se että siitä tuli tehtyä melkein sentin liian pitkä. Vaihdoin tilalle 20 säikeisen "pääjänteen" ja homma alkoi kulkemaan ihan mukavasti. Välillä tuli huonoja suorituksia joissa nuoli lensi melko huonosti ja nuoli ajautui punaisen punaiselle/siniselle.

Jossain vaiheessa päätettiin Nicon kanssa että grillaus saa riittää ja heitimme kamat hotellille selä lounastimme hieman. Majoitukseen sisältyy täysihoito ja ainakin tähän asti ruoka on ollut maittavaa.

Sapuskan jälkeen pini lepo ja shoppailemaan. Tähän asti oltiin siis liikkeellä pitkät housut jalassa ja samat vaatteet kuin kotoa lähtiessä poislukien t-paidan vaihto kisapaitaan joka saatiin acreditoinnista.

Ostoskeskus oli varsin kattava, vissiin Turkin suurin ja sieltä löytyi melko huokeaan hintaan elämisen perusedellytyksiä kuten pesuaineita ja hieman kevyempää vaatetusta päälle. Shoppailessa meni jonninverran aikaa ja kun olimme takaisin hotellilla oli enään tunti aikaa päivälliselle joten loikoilimehuoneessa vajaan tunnin ja huolsimme kamojamme ennenkuin tankkasimem lisää apetta.

Sapuskan jälkeen päätimme lähteä vetämään iltatreenit epäviralisele kentälle. Saimme ammuttua jotakuinkin puoli tuntia - tunnin ennenkuin pimeni niin ettei taulua meinannut nähdä. Oli melko mukavaa ampua hämärään lepakoiden lennellessä ympärillä.

Olime yhdeksältä takaisin hotellin lobbyssä jossa juttelimme jonkin aikaa eteläafrikkalaisten kanssa matkustamisesta ja matkatavaranhallinnan haasteista kansainvälisillä lennoilla jousimatkaillessa ja totesimme että haasteita riittää.

Joskus ennen kymmentä sain vihdoin kadonneen tavaran numerosta tarpeeksi hyvin englantia puhuvan mimmin kiinni jolta sai selvitettyä että laukujen pitäisi olla meillä hotellilla puolenyön aikaan eli tätä kirjoitettaessa puolen tunnin päästä.

Toivottavaa olisi että tavarat saapuvat koska huomenna on viralliset harjoitukset ja päällä pitäisi olla jotain hieman virallisempaa kuin räkäinen t-paita ja reisitaskushortsit. Toivossa on hyvä elää mutta meille luvattiin matkatavarat ensin täksi aamuksi, sitten täksi illaksi ja nyt lupaus on puoliltaöin, joten mikäli trendi jatku, on oletettavaa että matkatavarat ovat päätyneet jonnekin maatakiertävälle radalle ja huomenna mennään virallisiin harjoituksiin missä vaatteissa nyt satutaan menemään sekä rikastutetaan paikallista ostosketjua lisää hakemalla sieltä puhdasta vaatetusta päälle.

Järjestelevän organisaation toiminta on muuten hyvää mutta juuri kukaan ei tunnu puhuvan Englantia joka tuo pieniä haastetita informaation kulkuun. Samoin hotellilta ei löydy mitään ilmoitustaulua mistä kävisi ilmi bussiaikataulut tai seuraavan päivän ohjelma. Mikäli tuo tieto on Sheratonissa tien toisella puolella niin sitten se on siellä. Tien ylittäminen vaatii nimittän tuoranaista kuoleman halveksuntaa eikä siellä mielellään ramppaisi alvariinsa.

Huomenna sitten lisää virallisten harjoitusten jälkeen.